PUNAPILVET.
Reading edition
Kuin punapilvet ja ruskoiset aamut, peittävät, häipyvät kimmelteet, niin monet menneet on armahat haamut, pois punapilvenä purjehtineet.
Kuin hepo, haltiatonna mi laukkaa, riento on kohtalon tutkimaton. Monta ma muistan ystäväraukkaa, jotka se alleen survonut on.
Ma huudan ja huokaan: miss' ootte, rakkaat? Vaiti on suunne. Käy elo ees. — Kohta jäät itsekin jälkehen, lakkaat, unta ol' onnes ja kyynelees!