SYPRESSIPORTILLA.
Reading edition
Kuink' ajaa kuollut keviäst', heljästi paistaa kuu!
Soi hiljaa synkkä sypressi, sa musta murhepuu!
Pois laske taakkas, matkamies, täss' aika seisahtuu!
Täss' aukee ikuisuutehen väsyneen virran suu.
On varjon varjo retkemme, myös olevainen muu.
Koht' ystäväst' on jäljellä vain valkeneva luu.
Koht' uudet sataa kyyneleet ja vanhat unhoittuu.
Oi, soita rauhaa sieluille, sa unhon musta puu!