TRUBADUURIN VALITUS.
Reading edition
Oi, sairas Psykheni, et enää lennä! Yö kerkeää. Ei kotia oo meillä, minne mennä, ei ystävää.
Vain ehtoo kasteen rohdoks poltehaavan tuo tullessaan ja kyyneleen, mi hetkeks tuskan laavan saa sammumaan.
Et kestä, kultaperho, maantien lokaa: se surmaa sun. Kasvattaa joka tunti kuolon okaa syysruusuhun.
Maailma tää ei meidän valtakunta. Kuink' oliskaan! Oot unten siittämä ja siks vain unta, et lapsi maan!
Mun kannoit kauas kirkkain kevätretkin… Miks kävi näin! Nyt siipirikot oomme kumpaisetkin, oi ystäväin!
Kuink' olit silloin silkkisiipi, arka, laps laulelon! Nyt lyijynraskas niinkuin sydänparka sun siipes on.
Kuin kahletta nyt lyyraa kannat mykkää, et kuule, nää; vain joskus rinnassain kun liioin sykkää, se helähtää.
Oi musta Muusani, oi taivaan impi, sa nektar-suu, oot mulle sairaanakin kallihimpi kuin mikään muu!
Vaiensi vilu viima lintusenkin, vei ruususton… Ah, kuollaan mekin hankeen kumpaisenkin! Yö tullut on.