NÄKYMÄTTÖMÄT.
Reading edition
Meri meuruaa valtavin telmein ja ryskyen murtuu jää! Kevätlaakson virtanen kelmein koruvaipan saa vesihelmein. Meit' ykskään ei kuule, ei nää.
Muut nyyhkivät kyynelöiden, kun kaatuvi onnen puu, muut laulavat lempeä öiden tai mainetta sankaritöiden, mut mykkä on meidän suu.
Muut sukua uljasta siittää, muut kotihin armahan vie, muut kyntää, kylvää ja niittää; meille korvessa taivalta riittää ja päättymätön se on tie.
Ei aukene töllin, ei hovin ovi sille, ken kohtalon saa olla Jumalan ruoska kovin. Vain joskus lyhkäsin tovin meille aurinko pilkahtaa.
Me kannamme vait'olon valaa. Keit? oomme, tiedä ei ken. Vain vaieten, syvällä, salaa suur' rakkautemme palaa vuoks veljien ihmisten.
Vähin uuvumme hankihin erin. Jos ken kävis meit' etsimään, vain kukkasen kalpehin terin, jalan jäljen painetun verin hän löytäis reunalta jään.