KIRJEKYYHKYNEN.
Reading edition
On välillä sulhon ja morsiamen meri suuri, jolla ei rantaa. Vain valkea kirjekyyhkynen yli aaltojen viestiä kantaa.
* * *
— Käy matkani maihin kaukaisiin, kera kihlojen luokses palaan!
— Meri on niin musta, ma pelkään niin, sun silmiäs nähdä halaan!
— Hiussilkkinen siskoni, kukkani mun, joko helskytät morsiuspaitaa?
— Hämy harmaa kuiskii: armaasi sun kera toisen jo tanssia taitaa…
— Olet päiväini paiste ja öitteni kuu, sulle kaihoni kannel laulaa.
— Joka päivä, kun aurinko laskeutuu, mua tuska jo sulhona kaulaa.
— Joka ilta sun kanssasi käyskelen: me yhdessä katsomme kuuta!
— Oi, katsoa tohdi ma kuuhun en: suru antoi jo minulle suuta.
— Suvi kaunis kaikille ennättää. Koht' aukee kukka ja lehti.
— Sitä suvea suurta en koskaan nää, syys syömmehen asti jo ehti.
— Olen luonasi, armas, kun aamun koi punapurppuroi taattosi talon.
— Ei aamua angervo nähdä voi, yö riisti jo järkensä valon.
* * *
On välillä sulhon ja morsion meri — kenkään ei nimeään tiedä — mut kuolemaakin se mustempi on, sen yli ei viestiä viedä.