EKSYNEET.
Reading edition
Kuin voittajat me oltiin maailman, silmästä silmään näimme Jumalan. Ei tuskaa tuimempaa kuin kurjuudessa autuutta muistaa ajan armahan!
Nyt elon mierolaiset polot oomme, ei ykskään tähti paista kohtaloomme; vain murhe kylvää orjaruusujaan syksyisen synkkään sydänkammioomme.
Nyt oomme varjoja vain varjostaan, jotk' omaa orpouttaan suremaan yö suuri ijäisyyden rantamalla elämän hiekkaan heittää aukeaan.
Nyt yksin, outoina me harhailemme; lyhdystä sydämen on säkenemme pois tuuliin kirvonnut, ja toistamme me etsimme, mut enää löydä emme.
Jos virsi tää sun jostain tavoittaa, yhdessä rukoilkaamme Jumalaa, kohtalotoverini, että meitä, varjonsa varjoja Hän armahtaa!