YTÄN MUISTELO.
Reading edition
Käyn rannalla polkua kaitaa syysiltana. Vaiti on maa. Vain pyörtehet virran laitaa syyshuolissa huljuttaa.
Ol’ kesä, kun kerran tälleen sitä polkua samosin. Suvimuisto nyt saapuu jälleen, — tytön kainon ma kohtasin.
Ei silmiin katsonut, sieluun loi katseensa kaihoavan. Jo virran viehkeän nieluun näin itseni uppoavan.
Ja aaltonen hempeän hento ajoi syömmissä silloin niin. »On elämä — joutsenlento» — sulohaaveissa haastettiin.
Ah, oli se armasta aikaa! Nyt on syksy, on illansuu. Ei luonnossa lemmentaikaa, jo koivukin kellastuu.
Ja rikki on rakkauskin, ja on hiipunut hiililleen. On onni, jos elää tuskin se kielillä kanteleen.