MIETELMÄ.
Reading edition
Tähti katsoi kaiken yötä, tuikki taivahan tulena, aalto vieri viikon pitkän, tuulen tuiman työntämänä, — ilman tuskan tuntemista, harmien havaitsemista!
Iän kaiken ihmislapsi kantoi kaihoista povea elontuulen tuutimana, aavan aukean ajona, kaiken taistelun tajuten, käsittäen kärsimyksen.
Vaan en vaihtaisi eloa tähtihin tähyävihin, enkä aaltona ajellen kehtaisi meriä mennä. Elinonnen etsiminen innosti inehmonlasta!
Taistellen tapasi onnen, kultakuplan, pienen pirstan, oksan orjantappurasta, kasvista punakukasta.
Tuonkin hukkasi, hukutti, niinkuin lapsi laittelunsa.
Sittenkin oli elänyt, unelmoinut, uskaltanut!
Sepä tappiot tasoitti, ylenti elämänarvon.