MUMMO JA TYTTÖ.
Reading edition
Mummo istui muurin luona, liki kiukoan kiviä.
Sanoi vanhus vaivan nähnyt, hampahaton haukotteli:
»Tulis Tuoni ottamahan! Vaiva vanhan on elellä, ikälopun istuskella.»
Haastoi tyttö penkin päästä:
»Enpä kuolisi, eläisin! Hyvin on ikä ihana, nuoruusaika armahainen.»
Kului vuosi — vieri toinen.
Tuli Tuoni mummon luoksi, varsin valkeissa sukissa, kalpeassa kauhtanassa.
Nykäisi. Havahtui ämmä.
»Älä tapa, Surmakulta! Lupaa vielä viikon päivät etehen elinikäni!»
Pois meni Manalan miesi.
Neitipä jälestä juoksi.