PÄIVÄN MENTYÄ.
Reading edition
Minne peityit päivyeni, aurinkoiseni alenit, mihin kuljit kuuhueni, kuhun valoni vaelsit?
Kysyn, ei kylä sanele, tunne häntä ei tulijat, kukaan ei nähnyt kulkenutta.
Mikäpä nyt miehen työksi, askareeksi armottoman?
Kätkeä povehen poltto, syvälle sydänalahan, miss’ on itkut istutettu, tupa vaivoille valittu, sija suuri sirpaleille, hauta mielihaikioille.