NIKOTIERA JA HETUKKA

Olipa kerran tyttö, jonka nimi oli Hetukka. Hän oli orpo, ja hänen tätinsä oli hänet ottanut luokseen. Rikas oli täti, tavattoman rikas, mutta ilkeä ja kovasydäminen. Hänellä oli kolme tytärtä, kolme laiskaa ja rumaa tytärtä. Näiden piikana piti Hetukan olla, orjan tavoin heitä palvella, ja lyönnit ja tylyt sanat olivat ainoat, mitä hänelle palkkaa maksettiin. Sillä aikaa kun tädin tyttäret laiskoina istuskelivat, söivät herkkuja ja odottelivat sulhasia, täytyi Hetukan toimittaa kaikki talon askareet. Iloinen hän oli huolimatta huonosta kohtelusta, niin iloinen, että kosijat hänet nähdessään unohtivat tädin tyttäret ja mielistyivätkin häneen. Siitäpä ilkeitten sisarten kiukku kasvoi. He pitivät häntä yhä kovemmassa työssä, jotta hän rasituksesta rumentuisi ja kadottaisi iloisuutensa. Mutta kun Hetukka rakasti työtä, niin tulikin hän päivä päivältä vain kauniimmaksi.

Silloin täti tyttärineen päätti toimittaa hänet hengiltä. He laittoivat sellaisen loukun navetan ovelle, että Hetukan astuessa kynnykselle suuri kivi putoaisi hänen päähänsä. Kun loukku oli valmis, käski täti Hetukkaa, joka ei mitään pahaa aavistanut, menemään navettaan lehmiä juottamaan. Hetukka teki työtä käskettyä ja meni navettaa kohden. Kartanolla hän näki talon paraimman lehmän, joka oli navetasta karannut. Hetukka ajoi sen edellään navettaan. Kun lehmä jalallaan polkaisi kynnykseen, niin putosikin kivi sen päähän ja tappoi sen.

Silloin päätti täti tyttärineen polttaa Hetukan. Eräänä pimeänä yönä hiipi täti saunaan, jonka lauteilla Hetukka nukkui, ja vei suuren olkikuvon ja kantamuksellisen päreitä sinne. Hiljaa ja varovasti hän liikkui, jotta Hetukka ei heräisi. Oven pönkäksi hän pani raskaan hirren, jotta Hetukka ei pääsisi saunasta pakenemaan. Sisään mennessään hän pani kepin oven ja pihtipielen väliin siten, että siihen jäi kyllin suuri rako hänen pujahtaakseen pakoon. Täti kuulosteli, lauteilta ei kuulunut hiiskaustakaan. Varmaankin Hetukka nukkui sikeästi, arveli hän. Silloin hän sytytti oljet tuleen. Kiireesti hän koetti paeta palavasta saunasta, mutta hädissään hän sattuikin koskemaan keppiin, ja hirsi painoi oven kiinni. Siellä olikin täti itse palavassa saunassa.

Hetukka oli noussut yöllä karjaa katsomaan. Hän kuuli saunasta huutoa ja riensi avuksi. Hän vieritti hirren saunan ovelta ja pelasti tädin, jonka vaatteet jo olivat pahasti palaneet.

Sen sijaan, että olisi Hetukkaa kiittänyt, olikin täti vimmoissaan, kun hänen surma-aikeensa näin oli epäonnistunut. Hän mietti vain uusia keinoja, miten saisi hänet pois päiviltä.

Sattuipa tädin hyvä tuttava, Nikotiera niminen noita-akka tulemaan taloon. Tälle täti myi Hetukan piiaksi.

Nöyränä seurasi Hetukka uutta emäntäänsä tietämättä, että täti oli palkannut Nikotieran ottamaan hänet hengiltä.

Mökkirähjässään asui noita yhdeksän poikansa kanssa ja näiden hoitajaksi hän asetti Hetukan. Kyllä tyttö piankin huomasi, että nuo pojat olivat vaarallisia olentoja, sillä olivathan ne noidan lapsia. Nikotiera otti milloin minkin pojan matkoilleen mukaansa, ja pian kulki tieto siitä, että siihen taloon, jonne Nikotiera oli poikennut, oli ilmestynyt vaikea tauti. Tästä oli Hetukka jo ennen noidan luo tuloaan kuullut, ja kun hän nyt noita poikia lähemmin tarkasti, niin huomasi hän, että ne olivatkin tauteja.

Heti ensimäisenä päivänä heitti noita Hetukan syliin yhden pojistaan ja sanoi:

— Hoitele tuota!

Poika oli ilettävän näköinen, sen ruumis oli aivan täynnä rupia, joista pahanhajuista visvaa valui. Hetukka arvasi, että tuon pojan hoitaminen oli hänelle vaarallista, että nuo ruvet voivat siirtyä hänen ihoonsa. Hän pesi ruumiinsa huolellisesti aamuin ja illoin ja noudatti kaikessa mitä suurinta puhtautta. Ja siten hän, joka hoiteli ruttoa, tulikin päivä päivältä vain yhä kauniimmaksi.

Nikotiera huomasi, että rutto ei Hetukkaan pystynytkään, ja antoi sen vuoksi hänelle toisen pojan hoidokiksi. Tämä oli kalpea ja heikko olento, joka tuon tuostakin sai jäseniinsä kovan kolotuksen ja aina silloin surkeasti valitti. Tämä poika tahtoi aina olla moniin vaippoihin käärittynä. Hetukka huomasi, että juuri tästä liiallisesta lämpimästä johtuikin pojan tauti, jonka hän muihin istutti, peloittavan kova jäsenten kolotus. Pianhan Hetukka sen vaaran vältti. Hän pesi ruumiinsa usein kylmällä vedellä saadakseen sen karaistuksi ja niin hän vaaratta saattoi sylissään kannella noidan pahasti parkuvaa penikkaa.

Nyt Nikotiera antoi Hetukan hoidettavaksi kolmannen poikansa, jonka toinen poski oli kovasti pöhöttynyt ja jolla oli vihlova tuska hampaissaan. Tällä pojalla oli oma kupposensa, josta se toisia pakoitti juomaan. Se kupponen oli sellainen, että sen toinen laita oli aivan kuuma ja toinen jääkylmä.

Mutta Hetukka keksi jokaista tautia vastaan keinot ja niin hän vaaratta saattoi hoidella noidan sikiöitä. Ei mikään noista yhdeksästä taudista tarttunut häneen.

Jo arveli täti ja jo luulivat hänen tyttärensä Hetukan kuolleen ja tulivat Nikotieran mökille tätä ilosanomaa kuulemaan. Mutta kuka voi kuvata heidän kiukkuaan, kun he Nikotieran mökille tullessaan näkivätkin Hetukan entistään kauniimpana ja kukoistavampana. Siellä kiukkuaan purkaessaan eivät he huomanneetkaan, miten noidan lapset tulivat heidän luokseen ja koskettivat heihin. Mutta ei aikaakaan, niin tunsivat he ruumiissaan joka paikassa kipua ja kolotusta. Surkeasti parkuen, voivotellen, ähkien, huutaen ja valittaen he palasivat kotiaan, ja kaikki yhdeksän tautia oli heidän ruumiissaan.

— Jollei sauna, viina ja terva auta, niin sitten on kuolema tulossa, sanoi täti tyttärilleen.

He lämmittivät saunan oikein tulikuumaksi ja valmistautuivat kylpyyn. Siinä hädissään he unohtivat lämmittää tervan, kuten olisi ollut tehtävä, vaan astuivat kukin vuorostaan suureen tervatynnyriin, josta he aivan mustina nousivat ylös ja kömpivät saunaan. Täällä oli suuri lekkerillinen viinaa, ja siitä he ottivat nyt kelpo kulauksen. Mutta kuumassa saunassa nousikin viina äkkiä heidän päähänsä, niin että he hoipertelivat sinne ja tänne ja lopulta kaatuivat suureen vasuun, jossa oli höyheniä. Höyhenet tarttuivat lujasti tervaan kiinni ja häpeissään ja surkeasti huutaen pakenivat he metsään, jossa he yhä vieläkin huutaa huhuilevat toisilleen. Näin muuttui ilkeä täti tyttärineen huuhkaimiksi.

Mutta Hetukka jäi suureen taloon asumaan. Ja kun hän tunsi parannuskeinot kaikkia tauteja vastaan, niin tulivat kaikki apua tarvitessaan hänen luokseen.

Sen pituinen se.