YXI WALITETTAWA WIRSI, KOSKA IHMINEN HELENA ERIKIN TYTÄR HALIKON PITÄJÄSTÄ ULWOS KÄWI MURHAN TÄHDEN SINÄ 11. PÄIWÄNÄ MARRAS KUUSA. WUONNA 1778.
Reading edition
Ja kylmä, kostea selli hänelle annettiin, ja kylmä, kostea peite selliin kannettiin,
ja puiselle lavitsalle hän putosi istumaan ja puisella lavitsalla hän muisti uudestaan
koko eilisen päivän ja illan ja vielä iltayön, jolloin hän vaipui tekemään hirveän, hirveän työn.
»Oi rakas, pieni Jeesus, joka olet niin kultainen, oi rakas, pieni Jeesus, minä tunnustan sulle sen,
vaan noille tuomareille minä en sano sanaakaan, noille mustille tuomareille, jotka käy mua tutkimaan…
Oi, rakas pieni Jeesus, se oli niin kamala mies, joka pienen pienistä synneistäni liian paljon ties.
Minä rakastin toista miestä, minä häntä jumaloin, ah, pienet syntini häneltä kätkin, minkä voin.
Minä olen niin kaunis, Jeesus, kai näet, kun katsot vain, vaikka tässä mustassa sellissä ei ole valoa lain…
Ja se kuulutti kaduilla julki, se kamala, kamala mies minun pienistä synneistäni kaiken minkä ties.
Ah, eilen iltayöstä — niin vaikea kertoa on, sillä kurkussani on kyyneleitä ja olen niin lohduton:
Ah, eilen iltayöstä minä päätin tappaa sen. Hän oli niin rietas ja kamala, kamala ihminen…
Ja muuta ei ole, Jeesus. Minä tapoin hänet siis. Oi auta, ota kaunis pääni väkeviin kämmeniis.»