LASISESTA SILMÄSTÄ
Reading edition
Hän oli ylen ruma. Hän katsoi mua toisella silmällään. Hänen toisen silmänsä kohdalla — se rumensi koko pään — oli hirveä sininen kupla vain, ja sen minä nytkin nään kun kirjoitan hänen haudalleen, joka näyttää muilta unohtuneen vain hiekkaan: Birgitta.
Vaan hän oli hyvä. Hän paimensi mua hellällä kädellään. Hän leikki aina ja lohdutti mua kun rupesin itkemään. Hän juoksi kerran illalla Pyhäjärveen hämärään. Hänen vettävaluvan kätensä nytkin niin selvästi nään kun kirjoitan hänen haudalleen, joka näyttää muilta unohtuneen vain hiekkaan: Birgitta.
He aamulla löysivät hukkuneen. Aurinko kultainen ilomielisnä leikki sillalla. Ja minä näin sen. (Joku kertoi minulle myöhemmin, kun olin jo aikuinen, hänen rakastuneen renkiimme, joka torjui hymyillen…) Mua kukaan ei tullut lohduttamaan, minä muistan vielä sen kun kirjoitan hänen haudalleen, joka näyttää muilta unohtuneen vain hiekkaan: Birgitta, vain hiekkaan: Birgitta.