← Table of contents
Laulu vaakalinnusta

TIVOLI

Reading edition

Yö. Kööpenhamina. Tuulee. Sataa. Ja Tivoli kylpee lyhdyissään. Vaan pitkin nauravaa liukurataa minä kauniin neidin ajavan nään.

Joku porvaristyttö kai. Tanskalainen. Hän nauttii. Hän nauraa. Hän kaunis on. Hyvin kaukana täältä on toinen nainen. Miks muistin hänet, minä onneton?

Nyt on loppu. Raketit. Punaista tulta. Tule. Mennään. Maailma unohtukoon. Jokin kahvila. Madeira. Kahvi. Mä sulta suupieleeni naurun siepannut oon.

Joku itkee sun takanas. Tjaener. Spriitä. Joku itkee sun takanas. Missä? Ken? Minä muistin jotakin. Jostakin. Siitä. Olen taas niin tavattoman murheellinen.

Hei Tjaener. Maksamme. Mennään. Ulos. Käsikoukussa. Miksei. Sinä kaunis oot. Yö. Kööpenhamina. Tuulee. Tulos: tämä kaupunki, maailma hukkukoot.

Explore with AITake your curiosity a little further.

Reading settings