RÄKÄTTIRASTAS.
Reading edition
Räkättirastas ruma lintu näki kerran suurta unta, närhit istui ympärillään sekä varislautakunta.
Vanhasta vaivaispetäjästä kurotti se käheen kaulan: "kuulkaa tyysten, lintuin loiset, kun ma teille laulun laulan.
Opissa olen kauvan ollut, varikset sen aina myöntää, vaikka jotkut tuhatniekat halveksien nokkaa työntää.
Tarkastin taiteen mittakaavat, teoriiat, säännöt tiedän, pyhää yksinkertaisuutta taiteessa ma yksin siedän.
Alastomuuden kauneutta, tahdon, lemmen vapautta laulaa joka kiiltonokka; rappeutta, rappeutta!
Kiittäkööt sata-sekakielet intohimon kuninkuutta, nuoren veren oikeutta sekä hengen joustavuutta!
Kirkukoot kotkat kirmaellen taivaan salamoissa uhmaa, me vain hyväntiedon puusta ylistämme pientä, tuhmaa!
Eläkööt hyveen kamasaksat taiteen esikartanolla, eläköhön nöyrä tuhmuus, suojass' sen on hyvä olla!
Kulkevi tyhmyys kruunattuna turhuuksien markkinoilla, meill' on kunnia ja valta oman hyödyn tunkioilla.
Täytämme uskon rääkynällä maailmoiden kaikki loukot, tulevaisuus meille loistaa, meitä seuraa sotajoukot:
Professorit, virkaveljet, nyt on uudistuksen hetki, siveästi avaan suuni, kuulkaa närhit, variksetki:
Käkkärä — kärä — käkkärä, krää, siin' on tunnussana syvä!" "kraa, kraa!" vaakkui varislauma, närhit rääkyi: "hyvä, hyvä!"
Räkättirastas kähisteli, mut ei enään käynyt nuotti, häpeissään ja salavihkaa nahkamunan pesään puotti.