PERSIAN PERIJÄ.
Reading edition
Mä en oo hevospaimen vain, oon nähnyt suurta unta, ma olen Persian perijä, mun on Indian valtakunta.
Ma ratsastan kuin ruhtinas, vaikk' on ryysyinä viitan poimut, kuin simitaarin salamat on katseeni tummat loimut.
Oli vieras mulle viluinen työ ja kylmä kyntäjän aura, kun pitkää keihästä heilutan, ei uljain sheikki naura.
Ma varastin ja vainosin löin tikarin isännän rintaan, mulle ihana on vapaus, en myy sitä daadelin hintaan.
Ma riennän pyhään kaupunkiin, minne kulkevat karavaanit, kas, hopeasuitset välkkyilee, on ratsuilla ylhäiset khaanit.
Siellä korkeilla palmukummuilla öin minareetit väikkyy, ja kaupungin valkomuureilta mulle mustasilmät säikkyy.
Hai, Indian, Persian perijä, nyt kannusta musta varsas, Zobeida silmiäs suutelee, jos tumma silmäs on karsas.
Siis lennä heppani joutuisaan yli aron kuuman sannan, ma vihellän, soitan ja seljällä tanssin ja tuulille ohjat annan!
Simitaari = itämaalainen käyrä miekka.