KULTAISEN OKSAN ETSIJÄ.
Reading edition
Sinne aatos ennen lenteli jo ruskossa aamun varhaan, sinne sinisten kumpujen, merien taa, sinne unelmien ruusutarhaan.
Sinne vielä illoin ma ikävöin mun eloni sunnuntaina, siell' onnen kultaisen oksan näin, niin kirkkaana loisti se aina.
Nyt päivä on pilveen peittynyt, muut omaa onnea onkii, mun onneni kultapuuta syö maanmyyrät ja — siat tonkii.