SUOHAUTA.
Reading edition
Näin unta: korpisuohon upposin, ja toivo pelastuksen puuttui multa. Ei peninkulmiin häämöttänyt tulta, ja seutu peittyi pakkashuuruihin!
Mut yöhön huusin voimin viimeisin ja apua viel', armas, anoin sulta: on sydämesi niinkuin puhtain kulta, se pysyy, kaikki muu jos pettääkin!
Vain syvemmälle liejuun jalka vajoo… Sun tiesi tietymättömissä kulkee, et kuule epätoivonhuutoain!
Jo silmissäni tummuu, särkyy, hajoo, suohauta minut uumeniinsa sulkee! — Ma herään pimeässä parahtain.