BERBERIS.
Reading edition
Taas aamuvarhaisella vanha tieni vie halki noenharmaan kaupungin. On myöhäissyys. Sa yksin, pensas pieni maan puoleen taivut oksin riutuvin.
Sun ylles vedenraskaat hiuteet hajoo ja käärii sairaan sadeharsoillaan. Mut kuumeenpunaisina putoo, vajoo sun marjas lumihyhmään valkeaan.
Kuin hapan viini hankeen pisaroivat sun verikyyneleesi kirpeät. Ma tiedän, mistä kertoa ne voivat ja mitä mykkyyteensä kätkevät.
Sun tiedän kärsimyksen kalkin juoneen, oi Berberis, sa pensas punainen! Ma alttarille talven suruhuoneen myös itken intohimot sydämen.