LAULU SYKSYISESTÄ IKÄVÄSTÄ.
Reading edition
Ah ystävä, mua seuraa ikäväni kuin ukkospilvi musta, muodoton, ja niinkuin paasi painaa sydäntäni se tunto, että turhaa kaikki on.
Maa kevään aikaan ihanuuden hurmaa niin ylen paljon synnyttää ja luo: Syys saapuessaan kaiken ruhjoo, surmaa ja luonnon kuuman sydänveren juo.
Oi katso, makaa puistokäytävillä taas ruskein kasoin lehdet kuollehet, ja niinkuin ruumiit riippuu seinämillä nyt paleltuneet krassiköynnökset.
Niin kuolee kaikki kaunis iäst' ikään, pois ilo, lempi katoo, ystäväin! On syys mun tehnyt sairahaksi, mikään ei lääkitä voi ikävöintiäin.