SCHUMANNIN »TRÄUMEREI».
Reading edition
On ilma kellanhimmeä — se tuoksuu jasmiinilta, ja lyhdyt tanssipaviljonkiin heittää säihkettään. Mut huvilasta, korkealta köynnösterassilta soi sellon tumma ääni yksinään. On ilma kellanhimmeä — se tuoksuu jasmiinilta… — Mun joku pyytää soutelemaan venheellään.
Yö samettinen, lämmin, vedenpinta peilityyni, kuin sulaa kristallia venhe hiljaa halkoilee. Oon soutajasta haaveksinut salaa — tunnen syyni: kuin pieni lintu sydän vapisee. Yö samettinen, lämmin, vedenpinta peilityyni… — Jo sellon syvä, tumma ääni vaikenee.