KUU.
Reading edition
Palaa taivaan lamppu, kullankirkas kuu.
Vastaa, kuu: onko siellä korkealla kenttää vihantaa, jolla heinä huojuu, sinikellot aaltoaa?
Sieluni mun on niin kummainen, nauru, itku siellä rinnan soi. Saanko, oi, olla kerran sinikello taivaan niittyjen?
Silloin ohitseni vaeltais saattamana pilvenhattarain ehkä Hän, ken sieluni mun loi sellaiseksi, että siellä soi tuska, riemu, epätoivo, autuus rinnakkain.
Varjo pyhä ylitseni lankeais — —
— — —
Palaa taivaan lamppu, kullankirkas kuu.