LAULU KAUNIISTA HUOVISTA JA HERTTUAN TYTTÄRESTÄ.
Reading edition
Rannalla Adrian meren kukkii kastanjat, heleän keltaisiksi kypsyy sitruunat rannalla Adrian meren.
Seisoi siellä kerran. linna herttuan. Siitä laulujen kuullaan vielä kertovan rannalla Adrian meren.
Saleissa kilinä maljain, helke luuttujen. Kohtasi kaunis huovi herttuan tyttären rannalla Adrian meren.
Hälle kuiskasi poika katsein polttavin: unessa viime yönä sinua suutelin rannalla Adrian meren.
Poistui ylpeä neito heittäin niskojaan. Kaunis huovi istui surren rakkauttaan rannalla Adrian meren.
Taukosi tanssi ja soitto, idästä nousi koi. Tornin huipulta kutsu kuparitorven soi rannalla Adrian meren.
Lähtivät herrat ja huovit sotaan moslemien, eikä nähty enää heitä jälkeen sen rannalla Adrian meren.
Linnassa rouvat ja immet itki lemmittyjään. Helisseet ei luutut iltaan hempeään rannalla Adrian meren.
Suli kyyneliksi tytär herttuankin. Huoviansa hän turhaan toivoi takaisin rannalla Adrian meren.
Hohtavat ilottomasti hopeapoppelit, murhettansa huokaa mustat sypressit rannalla Adrian meren.