Yhesneljättä Runo.
Reading edition
Wäinämöinen metsässä, wastan taitannassa tapaa Joukahaisen sisaren. Warottaa tyttöä tästälähin waan hänelle mielimään. Tyttö wesisilmissä kotiin, äitillensä kertoo metsässä Kalewaisen tulleen, häntä itsellensä kaswamaan käskeneen. Emo tyttöänsä kieltää millänsäkään olemasta, aittaan menemään ja siellä parahisin waatteisin pukemaan. Tyttö emonsa silmiltä pihalle, siellä yhä itkee wetistelee. Kysywälle emolle mitä yhtäläiseen itki wastaa ennen meren pohjaanki kun wanhalle Wäinämöiselle menewänsä. Niin katosi mereen tytti. Tuli nyt emonki wuoro itkeä; itki jotta kolme kokonaista jokea kyyneleistä kaswo. Waan tytti Wäinämöisen moniaasti onkiessa puuttu kalana onkeen. Wäinämöinen esinnä kyllä ouoksi katsoo, wiimmen luulee loheksi. Ottaa weitsen, alkaa halki leikata, niin kala käsistä luiskahti mereen ja ilmottihen. Pyytää Wäinämöinen wielä toiste tulemaan; ei tullut. Niin Wäinämöinen kylläki murehtii, kun ei älynnyt pitää kauan kaiwattua tyttöä. Wielä unissaki kuwailee jo olewan tytön saamattomassa.
Sisar nuoren Joukahaisen, Ainoa emonsa lapsi, Läksi wastoa metsästä, Wastan päitä warwikosta. 5. Taitto wastan taatollensa, Toisen taitto maamollensa, Kolmatta kohotteleksen Nuorimmalle weiollensa. Tuli wanha Wäinämöinen, 10. Sanan wirkko, noin nimesi: "Kaswa tyttö minussa mielin, Elä muissa nuorisoissa; Kaswa kaioissa somissa, Weny werkawaattehissa, 15. Kaswa leiwän kannikalla, Wehnäleiwän wiploisilla." Neiti itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. Isä pääty ikkunassa 20. Kirweswartta wuolemassa: "Mitä itket tytti raukka, Tytti raukka, neiti nuori?" "Ompa syytä itkiällä, Waiwoja wesistäjällä. 25. Sitä itken taattoseni, Kirpo risti rinnaltani, Kari wyöstäni karisi; Rinnalta hopiaristi, Kari kulta wyöhyestä." 30. Weljekset weräjän suussa Laitioita laatimassa: "Mitä itket sisko raukka, Sisko raukka, neiti nuori?" "Ompa syytä itkiällä, 35. Waiwoja wesistäjällä. Sitä itken weikkoraukat, Kirpo sormus sormestani, Helmet kaulasta helisi; Kultasormus sormestani, 40. Kaulasta hopiahelmet." Sisarekset sillan päässä Wyötä kullaista kutowat: "Mitä itket sisko raukka, Sisko raukka, neiti nuori?" 45. "Ompa syytä itkiällä, Waiwoja wesistäjällä. Sitä itken siskoraukat, Kirpo kullat kulmiltani, Hopiat hiwuksiltani, 50. Sinilangat silmiltäni, Punalangat pääni päältä." Emo aitan kynnyksellä Woita kirnussa pesewi: "Mitä itket tytti raukka, 55. Tytti raukka, neiti nuori?" "Ompa syytä itkiällä, Waiwoja wesistäjällä. Sitä itken maammoseni, Läksin wastoa metsästä, 60. Wastan päitä warwikosta; Taiton wastan taatolleni, Toisen taiton maamolleni, Kolmatta kohottelimma Nuorimmalle weiolleni. 65. Osmonen norosta nousi, Kalewainen kastemailta: Kaswa neiti minussa mielin, Elä muissa nuorisoissa; Kaswa kaioissa somissa, 70. Weny werkawaattehissa, Kaswa leiwän kannikalla, Weny leiwän wiplosilla." "El' oo neiti milläkänä, Emon tuoma tuollakana; 75. Astu aittahan mäellä, Kalkuttele kartanolle; Kolm' on aittoa mäellä, Awaos parahin aitta. Syö sie siellä wuosi woita, 80. Tulet muita muolahampi; Syö toinen sian lihoa, Tulet muita sirkiämpi; Kolmas kuore kokkaroita, Tulet muita kaunihimpi. 85. Siell' on arkku arkun päällä, Lipas lippahan lomassa; Awaos parahin arkku, Kimahuta kirjokansi, Siin' on kuusi kultawyötä, 90. Seitsemän sinihamoista. Pane päällesi parainta, Komehinta kaulallesi, Ripeintä rinnoillesi, Warrellesi walkeinta." 95. Meni itkien pihalle, Kallotellen kartanolle. Illat itki ikkunassa, Aamut aitan kynnyksellä, Päiwäkauet kartanolla, 100. Kuukauet kujaisten suilla. Sanowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "En minään ennen ollut Mustin muita neitosia, 105. Kalpeampi ween kaloja, Tulin muita mustemmaksi, Kalpeammaksi kaloja." Meni emo katsomahan Kolme yötä oltuansa: 110. "Mitä itket tytti raukka, Nuorra saatuna walitat?" "Ompa syytä itkiällä, Waiwoja walittajalla; Sitä itken maammoseni, 115. En mä wanhalle menisi, Ikiwanhalle waraksi, Turwaksi tutisewalle, Suojaksi sopun kululle; Menisin minä merehen, 120. Alle aawojen sywien, Sisareksi siikasille, Weikoksi ween kaloille. Hyw' ompi meressä olla, Alla aaltojen asua, 125. Sisarena siikasilla, Weikkona ween kaloilla; Siika silmäni pesisi; Hauki pääni harjoaisi." Meni aittahan mäellä, 130. Kallotteli kartannolle. Kolm' on aittoa mäellä, Aukasi parahan aitan. Siell' on arkku arkun päällä, Lipas lippahan lomassa. 135. Aukasi parahan arkun, Kimahutti kirjokannen; Löysi kuusi kultawyötä, Seitsemän sinihamoista. Pani kullat kulmillensa, 140. Hopiat hiwuksillensa, Sinilangat silmillensä, Punalangat päänsä päälle. Pani päällensä parasta, Kaulallensa kaunihinta, 145. Ripehintä rinnoillensa, Warrellensa walkehinta. Siitä syöstihen merehen, Alle aawojen sywien, Sisareksi siikasille, 150. Weikoksi ween kaloille. Emo aittahan tulewi Kolme yötä oltuansa: "Minn' on saanut tytti raukka? Jo on kuollut tytti raukka; 155. Mennyt lietohon merehen, Alle aawojen sywien, Sisareksi siikasille, Weikoksi ween kaloille. Sisarena siiat syöpi, 160. Ween kalat weikkonansa." Siitä emo itkemähän, Kyynelwierus wieremähän. Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetensä, 165. Ihopäillä itkewillä, Muheilla muotopäillä, Wieri poskille polosen. Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetensä, 170. Polosilta poskiltansa, Ripeille rinnoillensa. Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetensä, Ripehiltä rinnoiltansa, 175. Hienosille helmoillensa. Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetensä, Hienosilta helmoiltansa, Sulkkusille sukkasille. 180. Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetensä, Sulkkusilta sukkasilta, Kautokengän kantasille. Wieri kyynel, wieri toinen, 185. Kanto wetrehet wetensä, Kautokengän kantasilta Maahan alle jalkojensa. Wieri maahan maan hywiksi, Wetehen ween hywiksi. 190. Niin kaswo jokea kolme Yhen ihmisen itusta, Yhen immen kyyneleistä. Kaswawi joka jokehen Kolme koskea kowoa, 195. Yhen ihmisen itusta, Yhen immin kyyneleistä. Kaswo kolmin luotoloita Joka kosken kuohuwille; Kolmin koiwuja yleni 200. Joka luowon partahalle; Sai siitä käkeä kolme Koiwuloihin kukkumahan. Yksi kukku lemmen, lemmen, Lapselle lemmettömälle, 205. Toinen kukku armon, armon, Armottomalle emolle, Kolmas kukku sulhon, sulhon, Sulhottomalle tytölle. Siitä wanha Wäinämöinen 210. Oli ongella olia, Käeksellä käänteliä, Nenässä utusen niemen, Päässä saaren terhenisen. Otti ongen taskustansa, 215. Wäkärauan wäskystänsä; Ongetteli ongellansa, Takrallansa tarkotteli. Wapa waskinen wapisi, Hopiainen siima sinku, 220. Nuora kultanen kulisi Jo päiwänä muutamena, Huomenna monikahana, Kala otti onkehensa, Tarttu takrarautahansa. 225. Sen weti wenosehensa, Talu talkapohjahansa. Katselewi, kääntelewi, Sanan wirkko, noin nimesi. "Mi on kummasen kuwannut? 230. Emp' on tuota tunnekkana. Siliähk' on siikaseksi, Kuliahka kuujaseksi, Haliahka haukiseksi, Emätön emäkalaksi, 235. Räpylätön hylkeheksi, Ihala imehnoseksi, Pääriwaton neitoseksi, Wyötön Wäinön tyttöseksi, Korwiton kotiomaksi; 240. Luonnonko lohikalaksi?" Wyöll' on weitsi Wäinämöisen, Pää hopia huotrassansa, Lohi leikkaellaksensa, Kala palstoin pannaksensa, 245. Satronaisiksi saroiksi, Lohisiksi lounahiksi, Paaston ajaksi paloiksi. Alko lohta leikkaella, Weitsin wiilteä kaloa; 250. Lohi loiskahti merehen, Kala kirjo kimmeltihen, Pohjasta punasen purren, Emästä eriwenehen. Äsken päätänsä ylenti, 255. Oikiata olkapäätä, Wasempia warpahia, Sormia nimettömiä, Wihurilla wiiennellä, Kupehella kuuennella. 260. Nosti kättä oikiata, Näytti salkoa wasenta, Seitsemmännellä selällä, Aallolla yheksännellä. Sieltä noin sanoiksi wirkki: 265. "Ohoh sinua ukko utran! Kun et tuntenut piteä Ween wiimmeistä tytärtä, Ahin lasta ainokaista, Wellamon wetistä neittä. 270. En ollut lohi punanen; Olin sisar Joukahaisen, Kuta pyyit kuun ikäsi, Puhki polwesi halasit. Enk' ollut minä tulewa 275. Lohi leikkoallaksesi, Kala wiploin wiilläksesi, Eli palstoin pannaksesi, Aamusiksi atrioiksi, Murkkinaisiksi muruiksi, 280. Lohisiksi lounahiksi, Paaston ajaksi paloiksi." Sano wanha Wäinämöinen: "Miksi sie tulit minulle." "Olinpa minä tulewa 285. Kainaloiseksi kanaksi, Ikuseksi istujaksi, Polwiseksi puolisoksi. Tulin wanhalle waraksi, Turmaksi tutisewalle, 290. Sun sian lewittäjäksi, Pään alasen laskiaksi, Pirtin pienen pyyhkiäksi, Lattian lakasiaksi, Tulen tuojaksi tupahan, 295. Walkian wirittäjäksi, Olutkannun kantajaksi, Atrian asettajaksi." Sano wanha Wäinämöinen Alla päin pahoilla mielin: 300. "Oi sie sisar Joukahaisen. Woi sie tulla toinen kerta." Ei eneä tullukkana, Itse aaltohin aleni. Tuonne waipu wastikänä, 305. Ween kalwosta katosi, Kiwen kirjawan sisähän, Maksan karwasen malohon. Siitä wanha Wäinämöinen Alla päin pahoilla mielin, 310. Kaiken kallella kypärin, Kotihinsa tullessansa, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ohoh hullu hulluuttani, Mieleltä wäheyttäni! 315. Olipa minullai mieltä, Ajatusta annettuna, Syäntä suurta surwottuua; Oli ennen aikoinansa, Waan ei nyt nykysin aion. 320. Nyt on mieli melkiässä, Ajatukset arwosessa, Kaikki toimi toisialla. Jota toiwoin tuon ikäni, Puhki polweni halasin, 325. Äsken tuli onkeheni, Tarttu takrarautahani, Waan en tuntenut piteä, Ween wiimmeistä tytärtä, Ahin lasta ainoata, 330. Wellamon wetistä neittä. Sano nyt Untamo unesi, Makuhusi maan wenyjä, Missä Wuojela eläwi, Neiot Wellamon wenywi." 335. Sano Untamo unensa, Makuhunsa maan wenyjä: "Tuolla Ahtola asuwi, Neiot Wellamon wenywi, Alla aaltojen sywien, 340. Selässä meren sinisen, Kirjawan kiwen sisässä, Maksan karwasen malossa. Siellä Ahtola asuwi, Neiot Wellamon wenywi, 345. Pikkusessa pirttisessä, Kamarissa kaitasessa, Saan lukkojen takana, Tuhansin awaimien."