Kolmekymmenes Runo.
Reading edition
Wäinämöinen ja Joukahainen tapaawat toinen toisensa tiellä. Joukahainen itsensä parempana pitäwä ei wäistä ja alkaa kaikenlaisia kertoella, josta ymmärtäisi toinenki jo ylemämmän kohanneensa. Wasta wiimmen Joukahaisen maailman alkutöitä muistellessa sanoo Wäinämöinenki tietonsa, itsensä näissä töissä osallisna olleen. Wieläkänä ei heittäwä Joukahainen uhkaa Wäinämöisen laululla woittaa. Tästä syäntyy Wäinämöinen ja laulaa paikalla kainaloista asti maan sisähän Joukahaisen. Jo tuskautuwa Joukahainen rukoilee Wäinämöistä itsiänsä wapahuttamaan luwaten esinnä muita ja wiimmen ainoan sisarensa lunnaaksi. Päästää miehen Wäinämöinen. Joukahainen itkien kotiin, äitillensä kertoo jo sisarensa Wäinämöiselle luwanneen. Ei olewan itkettäwätä, emo, jo kauan toiwoneensakin Wäinämöistä langoksensa.
Waka wanha Wäinämöinen Matkojansa mittelewi, Toinen nuori Joukahainen Ajoa suhuttelewi. 5. Tulit tiellä wastatusten, Rahis puuttu rahkehesen, Aisa aisahan takellu, Wemmel wempelen nenähän. Wesi tippu wempelestä, 10. Raswa rahkehen nenästä. Siinä seiso Wäinämöinen, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Siirry tieltä Joukahainen, Sie olet nuorempi minua." 15. Se on nuori Joukahainen Sanan wirkko, noin nimesi: "Wähä miehen nuoruesta, Nuoruesta, wanhuesta, Kenpä tieolta parempi, 20. Sen on tiellä seisominen; Kenpä tieolta wähempi, Sen on tieltä siirtyminen." Sano wanha Wäinämöinen: "Kun ollet tieolta enämpi, 25. Sano korwin kuullakseni, Mitäpäs enemmän tieät." Sano nuori Joukahainen: "Tieänpä minä jotaki: Pohjola porolla kynti, 30. Etelä emähewolla, Takalappi tarwahalla. Siiall' on siliät pellot, Tawilla laki tasanen; Hyw' on hylkehen eleä, 35. Joopi wettä wiereltänsä, Luotahan lohia syöpi, Siwultansa siikasia. Hauki hallalla kutewi, Suukonna kowalla säällä; 40. Ahwen arka märkähäntä Sykysyt sywillä uipi, Kesät kuiwilla kutewi; Käypi särki säärtä lyöen, Lohi konstin koipiellen." 45. Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Niin mitä enemmän tieät, Ulommaksi arwaelet?" Sano nuori Joukahainen: 50. "Tieän siitäki etemmä, Ulommaksi arwaelen: Puut pitkät Pisan mäellä, Hongat Hornan kalliolla. Paju on puita ensimmäinen, 55. Paju puita, mätäs maita, Kiiskinen ween kaloja, Ilman lintuja tiainen, Kyytöläinen käärmehiä. Tulen synty taiwosesta, 60. Wuoresta wetosen synty, Alku rauan ruostehesta." Waka wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Niin mitä enemmän tieät, 65. Ulommaksi arwaelet? Sano tarkkoja tosia, Muisteloita muinosia." Sano nuori Joukahainen: "Tieän kuitenki wähäsen, 70. Muistan ajan muutamankin Muistan meret kynnetyksi, Kalahauat kaiwetuksi, Siweret sywennetyksi, Sarkajaot sauotuksi, 75. Mäet mullermoitetuksi, Wuoret luowuksi kokohon, Ilman pielet pistetyksi, Taiwon kaaret kannetuksi, Taiwoset tähytetyksi." 80. Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Lapsen tieto, naisen muisti, Ei ole partasuun urohon. Omat on meret kyntämäni, 85. Meren kolkot kuokkimani, Kalahauat kaiwamani, Siweret sywentämäni, Sarkajaot sauomani, Mäet mullermoittamani, 90. Kiwet luomani kokohon; Olin ma miessä kolmantena Ilman pieltä pistämässä, Taiwon kaaria kantamassa, Taiwoa tähyttämässä." 95. Siinä nuori Joukahainen Murti suuta, wäänti päätä, Murti mustoa hawenta, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Tieän wieläki wähäsen, 100. Ulommaksi ymmärtelen; Tuonne laulan tuhman miehen, Laulan lastuiksi wesille, Lumpehiksi lainehille." Siitä suuttu Wäinämöinen, 105. Siitä suuttu ja häpesi. Itse loihen laulamahan, Sai itse sanelemahan; Ei oo laulut lasten laulut, Lasten laulut, naisten naurut, 110. Waan on partasuun urohon, Joit' ei laula kaikki lapset, Eikä poiat puoletkana, Kolmannetkana kosiat, Nykysessä nuorisossa, 115. Polwessa ylenewässä. Laulo wanha Wäinämöinen, Järwet läikky, maa järisi, Wuoret waskiset wapisi, Paaet wahwat paukahteli, 120. Kiwilinnat liikahteli, Tornit maahan torkahteli, Portit Pohjolan repesi, Ilman kaaret katkieli. Laulo nuoren Joukahaisen, 125. Laulo suohon suoniwöistä, Niittuhun nisälihoista, Kainaloista kankahasen. Laulo koiran Joukahaisen Kynsin kylmähän kiwehen, 130. Hampahin wesihakohon; Laulo jousen Joukahaisen Kaariksi wesien päälle; Laulo nuolet Joukahaisen Hawukoiksi kiitäwiksi; 135. Laulo pystysän kypärin Otawaisten olkapäille; Laulo haljakan sinisen Hattaroiksi taiwahalle; Laulo ussakan utusen 140. Halki taiwahan tähiksi. Itse nuori Joukahainen Jo on suossa suoniwöistä, Niitussa nisälihoista, Kainaloista kankahassa. 145. Se siitä hywin pahastu, Toki wiimmen tuskautu, Sanowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "Oi sie wiisas Wäinämöinen, 150. Tietäjä iän ikuinen. Pyörrytä pyhät sanasi, Peräytä lausehesi, Päästä tästä pälkähästä, Tästä seikasta selitä." 155. Se on wiisas Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Niin mitä minulle annat, Kun pyörrän pyhät sanani, Peräytän lauseheni?" 160. Sano nuori Joukahainen: "Ompa mulla kaarta kaksi, Toinen tarkka ammunnalta, Toinen lyömähän riwiä; Ota niistä jompikumpi." 165. Sano wanha Wäinämöinen: "Katson ma päälle kaariesi; Huolin hurja jousistasi; On kaari itselläniki Kahta mointa kallehimpi, 170. Kahta kolmia parempi. Ei ole kaaren kantajaa, Eikä nuolen noutajaa; Mitä annat lunnahaksi?" Sano nuori Joukahainen: 175. "On minull' oritta kaksi, Toinen tarkka askelelta, Toinen käymähän ripiä; Ota niistä jompikumpi, Päästä tästä pälkähästä 180. Tästä seikasta selitä." Sano wanha Wäinämöinen: "Katson päälle orittesi, Suren sukkajalkojasi; On ori itselläniki 185. Kahta kolmia parempi, Wiittä kuutta wirkiämpi, Jonk' on lampi lautasilla, Wesi selwä selkäluilla, Syö se heinät hettehestä, 190. Ween pilwestä pitäwi. Ei ole oron ottajoa, Suwikunnan suitsioa, Warsan wiejeä waolle; Mitä annat lunnahaksi?" 195. Sano nuori Joukahainen: "On mulla sisar koissa, Jok' on warrelta walittu, Sekä kaunis kaswannolta; Annan ainoan sisaren, 200. Lainoan emoni lapsen, Polwiseksi puolisoksi, Wanhan päiwäsi waraksi. Sie pyörrä pyhät sanasi, Peräytä lausehesi, 205. Päästä tästä pälkähästä, Tästä seikasta selitä." Sillon wanha Wäinämöinen Pyörrytti pyhät sanansa, Perähytti lausehensa. 210. Itse nuori Joukahainen, Alla päin, pahoilla mielin, Kaiken kallella kypärin, Itkeä wetistelewi, Kotihinsa tullessansa. 215. Isä pääty ikkunassa Emo aittojen wajoilla. Emo ennätti kysyä, Waimo wanha tutkaella: "Mitä itket poikueni, 220. Waiwan nähtyni walitat?" Sano nuori Joukahainen: "Ohoh maammo kantajani, Oi emo ylentämäni! Ompa syytä itkiällä, 225. Waiwoja wetistäjällä. Tuota itken tuon ikäni, Puhki polweni murehin, Annon ainoan sisaren, Lainasin emoni lapsen, 230. Wanhalle Wäinämöiselle, Ikuiselle tietäjälle. Annon wanhalle waraksi, Turwaksi tutisewalle." Emo kahta kämmentänsä, 235. Hyrehti molempiansa, Sanan wirkko, noin nimesi: "Ellös itke poikueni, Ei ole itettäwiä; Tuota toiwoin tuon ikäni, 240. Puhki polweni halasin, Suwukseni suurta miestä, Wäwykseni Wäinämöistä, Laulajoa langokseni."