Wiideskolmatta Runo.
Reading edition
Pohjolan emäntä paneksen tuuleen ja tulee kohulliseksi. Lämmittää ajan lähetessä saunan, lukee akkain lu'ut ja synnyttää yheksän poikoa, kaikki pahoja, surmalaisia. Ne sitte työntää Wäinämöisen tiloille tauilla ihmistä waiwoamaan. Kohta potee koko Wäinölä, waan kuitenki itse Wäinämöinen tawallisilla parannuskeinoilla poistaa turmiot, manaa Kipuwuorelle kiwut ja wiimmen woietten awulla saapi potewan wäkensä jällen terweheksi.
Louhiatar waimo wanha, Portto Pohjolan emäntä, Teki tielle wuotehensa, Pahnansa pahalle maalle; 5. Selin tuulehen makasi, Kalton säähän karkiahan, Perin wihmahan wiluhun, Kohin päiwän koittehesen. Tuli suuri tuulen puuska, 10. Ijästä wihanen ilma, Nosti tuuli turkin helmat, Ahawa hamehen helmat. Hywin tuuli pohjatuuli, Läpi länsi läikytteli, 15. Läpi luun, läpi jäsenen, Läpi liikkuwain lihojen, Läpi suonten soljuwitten. Tuosta tyyty, tuosta täyty, Tuosta paksuksi panihen, 20. Lihawaksi liittelihen. Kanto kohtua kowoa, Watsan täyttä waikiata, Kanto kuuta kaksi, kolme, Kolme kuuta, neljä kuuta, 25. Neljä kuuta, wiisi kuuta, Wiisi kuuta, kuusi kuuta, Seitsemän, kaheksan, kuuta, Ympäri yheksän kuuta Waimon wanhaan lukuhun, 30. Kuuta puolen kymmenettä. Niin kuulla kymmenennellä Painuwi pakolliseksi, Watsan täysi waikiaksi. Lyöähän kawon kipua, 35. Immin tulta tuikatahan. Wyölapan siansa siirti, Paneutti toisen paikan, Sanowi sanalla tuolla: "Ohoh pieni piikaseni, 40. Paras palkkalaisiani. Lämmitä wälehen sauna, Pian pirtti riuwuttele, Kyläkunnan kuulematta, Sanan saamatta kylähän. 45. Oluella ukset woia, Kasta kaljalla saranat, Jott' ei ukset ulwoaisi, Eikä wankuisi saranat." Lämmitti wälehen saunan, 50. Pian pirtin riuwutteli, Kyläkunnan kuulematta, Sanan saamatta kylähän. Oluella ukset woiti, Kasti kaljalla saranat, 55. Jott' ei ukset ulwokkana, Eikä wankase saranat. Siitä Pohjolan emäntä Suojihin sowitteleksen, Pimeihin pisteleksen, 60. Ukkoa rukoelewi: "Oi Ukko ylijumala! Tule luota katsomahan, Likeltä tähyämähän, Tule saunahan saloa, 65. Piilten pikkuhuonehesen, Ilman uksen ulwomatta, Saranan narahtamatta. Oluella ukset woian, Kastan kaljalla saranat, 70. Jott' ei ukset ulwoaisi, Eikä wankuisi saranat. Käy pian, wälehen jouwu, Tässä tuskassa kowassa, Watsan wäessä waikiassa. 75. Aukoa lihonen arkku, Luinen lukko lonkahuta, Mennä suuren, mennä pienen, Kulkia wähäwäkisen; Päästä piika pintehistä, 80. Waimo watsan wääntehistä. Kawe eukko Luonnotar, Kawe kultanen koria! Jok' olet wanhin waimoloita, Ensin emä itselöitä, 85. Juokse polwesta merehen, Wyölapasta lainehesen, Ota kiiskiltä kinoa, Matehelta nuljaskoa, Jolla woiat luun lomia, 90. Jolla siwuja siwelet, Peräwieriä wetelet; Päästät piian pintehistä, Waimon watsan wääntehistä, Tässä tuskassa kowassa, 95. Watsan työssä waikiassa. Kiwutar kipuen eukko! Käy tänne käpein kengin, Helmoin hienoin helmottele, Sukin mustin muikottele, 100. Sukin walkein waella, Kiwut kiinni ottamahan, Wammat waikahuttamahan, Tahi kuolema tulewi, Lähenewi hengen lähtö, 105. Tässä työssä työlähässä, Watsan wäessä waikiassa." Louhiatar waimo wanha, Portto Pohjolan emäntä, Teki poikoa yheksän, 110. Lato lasta kymmenenki, Yhen löylyn lyöpywillä, Yhen saunan saapuwilla, Yhestä watsan wäestä, Yhtenä kesäissä yönä. 115. Nimitteli poikiansa, Laaitteli lapsiansa, Kun kukin sukimojansa, Itse ilmoin luomiansa. Minkä pisti pistokseksi, 120. Kunka laati luun waloksi, Minkä änkäsi ähyksi, Kunka riieksi risasi, Minkä loi ruwen rikoksi, Kunka rutasi rutoksi, 125. Minkä welhoksi wesillä, Kateheksi kaikin paikoin, Kunka noiaksi noroille. Itse neuo poikiansa, Laaitteli lapsiansa, 130. Mennä tuonne toisialle, Nenähän utusen niemen, Päähän saaren terhenisen. Sillä Pohjolan emäntä, Pohjan akka harwahammas, 135. Syyti surmat suunnattomat Tawattomat tauit nosti, Nenähän utusen niemen, Päähän saaren terhenisen. Poiat Wäinölän potewi, 140. Lapset Luotolan lahowi, Tauissa tawattomassa, Nimen tietämättömässä; Alta lattiat lahowi, Päältä peite märkänewi. 145. Silloin wanha Wäinämöinen, Tietäjä iän ikuinen, Kuuli Luotolan läsiwän, Poiat Wäinölän potewan, Tauissa tawattomassa, 150. Nimen tietämättömässä. Lämmitti wälehen saunan, Pian pirtin riuwutteli. Otti wastan warjossansa, Simasiiwen suojassansa, 155. Niin hauto simasen wastan, Satalatwan lauhutteli. Pyyhki pois pyhät kipunat, Pyhät sorsat sammutteli, Simasella siiwellänsä, 160. Metisellä wastallansa. Sanowi sanalla tuolla: "Onko tauti luojan luoma, Surma säätämä jumalan, Wai on pantu palkan eestä 165. Rakettu rahan nenästä? Nouse tauti taiwahalle, Tuska tuulelle ylene, Ilman alle auer mennös; Tuonne tuulen tuuwitella, 170. Pahan ilman paiskaella, Pohjan pitkähän perähän, Kuss' ei kuuta, aurinkoa, Ilmoa ihoawata. Kiwut ma manoan kanssa 175. Kiwisihin kellarihin, Rautasihin raunioihin. Kipiä on kiwuissa olla, Waiwa wammoissa asua. Kiwutar kipuen eukko 180. Kipuja keräelewi Kirjasehen kippasehen, Waskisehen wakkasehen; Kipukintahat käessä, Jaloissa kipuset kengät. 185. Tule tänne tarwitessa, Käy tänne kutsuttaessa, Tee kiwut kiwuttomaksi, Waiwat wärjymättömäksi, Jotta saisi sairas maata, 190. Utra untansa weteä, Woisi woikkaki lewätä, Tuskahinen tunnin olla. Ota kiwut kippasehen, Waiwat waskiwakkasehen; 195. Itse keittäös kipuja, Pikkasessa kattilassa, Kolmen sormen mentäwässä, Peukalon mahuttawassa, Keskellä kipumäkeä, 200. Kipuwuoren kukkuloa. Kiwi on keskellä mäkeä, Reikä keskellä kiweä; Reikä wäätty wääntiällä, Puhkaistu purasimella, 205. Yheksän sylen sywyinen, Kyynäräisen kymmenettä, Johon tuskat tungetahan, Pahat waiwat wankatahan. Ei kiwi kipuja itke, 210. Paasi waiwoja walita, Josk' on paljo pantaisi, Määrättä mätettäisi, Äijin äyskäeltäisi. Oi Ukko ylijumala, 215. Mies on wanha taiwahinen! Tule tänne tarwitessa, Käy tänne kutsuttaessa, Tekemähän terweyttä, Rauhoa rakentamahan. 220. Puhu suulla puhtahalla, Lässä luoja lämpösellä, Ettei poika pois tulisi, Emon lapsi lankiaisi, Luojan luomalta lu'ulta, 225. Jumalan sukeamalta." Siitä wanha Wäinämöinen Panewi pa'an tulelle, Laitto keiton kiehumahan, Täynnä heiniä hywiä, 230. Me'en maahan wuotajia, Simatilkun tippujia. Pata kiehu paukutteli Kolme päiweä kesäistä, Kokonaista kolme yötä. 235. Siitä wanha Wäinämöinen Katselewi woitehia: "Onko woitehet wakaiset, Katsehet alinomaset?" Ei ole woitehet wakaiset, 240. Katsehet alinomaset. Niin pani pa'an tulelle, Laitto keiton kiehumahan, Wielä heiniä lisäksi, Ruohoa monen näöstä. 245. Pata kiehu paukutteli Kokonaista kolme yötä, Kolme päiweä kesäistä. Siitä wanha Wäinämöinen Nostawi pa'an tulelta, 250. Katselewi woitehia: "Onko woitehet wakaiset, Katsehet alinomaset?" Ei ole woitehet wakaiset, Katsehet alinomaset. 255. Niin pani pa'an tulelle, Laitto keiton kiehumahan, Wielä heiniä lisäksi, Ruohoa monen näöstä, Kut oli tuotu toisialta, 260. Siitä kylmästä kylästä, Yheksältä woitialta, Kaheksalta katsojalta. Pata kiehu paukutteli Kokonaista kolme yötä, 265. Kolme päiweä kesäistä. Kolme poikoa sukesi Yhen pannu paistimia; Salo puita poltettihin, Salo puita, saari maita, 270. Yhen pannu paistimilla. Niin kiwi kiwehen tarttu, Paasi paatehen rupesi. Siitä wanha Wäinämöinen Nostawi pa'an tulelta, 275. Katselewi woitehia: "Onko woitehet wakaiset, Katsehet alinomaset?" Jo oli woitehet wakaiset, Katsehet alinomaset. 280. Woiti niillä woitehilla, Niillä raswoilla rapasi; Woiti alta, woiti päältä, Woiti keskeä keralla, Sanowi sanalla tuolla, 285. Lausu tuolla lausehella: "Awun herra antaohon, Awun tuokohon jumala, Käytyä minun käteni, Saatua minun sanani. 290. Kuhun ei käteni käyne, Käyköhöt käet jumalan; Kuhun ei sormeni sopine, Sopikohot luojan sormet; Kuhun ei sanani saane, 295. Saakohot sanat jumalan. Oi Ukko ylijumala, Mies on wanha taiwahinen. Tee nyt yöllä terweheksi, Päiwällä imanteheksi, 300. Jott' ei tuska päällä tunnu, Kipu keskeä kiwistä, Pakko syämehen pakene, Jott' ei tunnu pikkustana, Waiwoa wäheäkänä, 305. Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan walkiana." Waka wanha Wäinämöinen, Tietäjä iän ikuinen, Sillä poisti poiken luoman, 310. Paransi panentatauin.