Nejäskolmatta Runo.
Reading edition
Sammon muruja rannalta löynnyt Wäinämöinen työntää Sampsa Pellerwoiselle, käskee maita kylwämään. Lähtee Sampsa, kylwää maan ja kyntää. Nousee kynnökseltä monenlaista puuta, waan tammi ei ota nostaksensa. Kaswo wiimmen tammipuuki ja lewesi oksineen taiwaalle, jotta päiweäkänä ei enää näkynyt. Niin piti jällen hakata wasta ylennyt tammi, waan oli työläs hakkajata saaha. Niin nousi tuiki pikkuinen mies merestä, joka otti työksensä ja kaatoki. Siitä Wäinämöinen kylwi utusia siemeniä maalle ja toiwotti kaswulle onnea. Pohjolan emäntä tuossa uhkaa kaiken onnensa häwittää, monenlaisia turmioita Wäinämöisen tiloille saatella. Wäinämöinen puoltansa yrittää uhkaamista tehottomaksi ja toiwottaa wielä kerran Suomeansa onnelliseksi.
Waka wanha Wäinämöinen Löysi sampuen muruja, Kirjokannen kappaleita, Rannalta merelliseltä, 5. Kiwen kirjawan kylestä, Paaen paksun palliosta; Ne kanto nenähän niemen, Päähän saaren terhenisen. Siitä wanha Wäinämöinen 10. Itse tuon sanoiksi wirkki Pellerwoiselle pojalle: "Sampsa poika Pellerwoinen! Lähkös maita kylwämähän, Toukoja tihittämähän; 15. Kylwä kuusilla jywillä, Seitsemillä siemenillä, Rahasiksi rantojani, Wiljasiksi wieriäni." Sampsa poika Pellerwoinen 20. Otti kuusia jywiä, Seitsemiä siemeniä, Yhen näähän nahkasehen, Koipehen kesäorawan. Läksi maita kylwämähän, 25. Toukoja tihittämähän, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Minä kylwän kyyhättelen Luojan sormien lomatse, Käen kautta kaikkiwallan. 30. Akka manteren alanen, Poika pellon pohjimmainen, Mannun eukko, maan isäntä! Pane turwe tunkemahan, Maa wäkewä wääntämähän. 35. Tuhansin neniä nosta, Saoin haaroja hajota, Kylwöstäni, kynnöstäni, Warsin waiwani näöstä. Nostele oras okinen, 40. Kannon karwanen ylennä, Työstä pellon pehmiästä, Maasta maksan karwasesta. Ei se maa mäkiä puutu Sinä ilmoissa ikänä, 45. Kun olle armo antajista, Lupa luonnon tyttäristä. Oi ukko ylijumala, Tahi taatto taiwahinen, Ukko pilwien pitäjä, 50. Hattarojen hallitsia! Piä pilwissä keräjät, Säkehissä neuot selwät, Nosta lonkka luotehesta, Toinen lännestä lähetä, 55. Kolmas iätä iästä, Etelästä ennättele. Josp' on wettä waaitahan, Pirota wettä pilwistäsi, Orahille nousewille, 60. Touoille tomisewille." Sillä Sampsa Pellerwoinen Kylwi maita kyyhätteli; Kylwi kummut kuusikoiksi, Kankahat kanarwikoiksi. 65. Koiwuja norolle kylwi, Kylwi mäntyjä mäelle, Tuomet kylwi tuorehille, Pajut maille paisuwille, Pihlajat pyhille maille, 70. Raiat maille raikkahille, Katajat karahkoille, Tammen wirran wieremmille. Sai atran tuliteräsen, Waskiwaarnahat walitsi, 75. Otti härän uljamoisen, Wäinön mullin wääräsäären, Jok' on sitkiä siwulta, Warsin wahwa wartalolta, Sarwilta kowin soria. 80. Sillä kynti kylwämiä, Salot weteli waolle, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Minä kynnän kyyhättelen Atralla tuliterällä, 85. Waskisilla waarnahilla." Kynti kaikki maat katalat, Muhiiksi mullosteli; Suot kylwi, kanarwat kaswo, Norot kynti, nousi koiwut, 90. Mäet kynti, kaswo männyt, Kynti kummut, kuuset kaswo, Kaswo tuomet tuorehilla, Pajut mailla paisuwilla, Pihlajat pyhillä mailla, 95. Raiat mailla raikkahilla, Katajat karankoilla. Eipä tammi kaswakkana, Juurrukkana puu jumalan. Heitti herjan walloillensa, 100. Olewille onnillensa. Kulu yötä kaksi kolme, Saman werran päiwiäki, Käwi siitä katsomahan: "Onko tammi kaswanunna, 105. Juurtununna puu jumalan?" Ei oo tammi kaswanunna, Juurtununna puu jumalan. Heitti herjan walloillensa, Olewille onnillensa. 110. Wuotti wielä yötä kolme, Saman werran päiwiäki, Käwi siitä katsomahan, Wiikon päästä wiimmestäki: "Onko tammi kaswanunna, 115. Juurtununna puu jumalan?" Jo oli tammi kaswanunna, Juurtununna puu jumalan; Olowahk' on oksiltansa, Lewiähkä lehwiltänsä, 120. Latwa täytti taiwahalle, Lehwät ilmoille lewesi, Piätti pilwet juoksemasta, Hattarat hasertamasta, Peitti päiwän paistamasta, 125. Kuun kätki kumottamasta. Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ikäwä imehnosilla, Kun ei päiwyt paistakkana, 130. Kuu armas kumotakkana. Onko tässä nuorisossa, Nuorisossa kaunosessa, Tämän tammen taittajata, Puun sorian sortajata?" 135. Etsittihin leikkajata, Katsottihin kaatajata, Suomesta, Wenäjän maasta, Kahen Karjalan wäliltä, Kolmen riikin riitamaalta. 140. Ei ollut sitä urosta, Eikä miestä urhiata, Joka taisi tammen kaata, Hakata rytimoraian. Nousi pikku mies merestä, 145. Uros umpi lainehista, Wähän kuollutta parempi, Kaonnutta kaunihimpi, Eikä uros suurempia, Eikä uros pienempiä; 150. Miehen kortelin pituinen, Waimon waaksan korkeuinen. Waskihattu hartioilla, Waskisaappahat jaloissa, Waskikintahat käsissä, 155. Waskikirjat kintahissa, Waskiwyöhyt wyöllä wyötty, Waskikirwes wyön takana, Waskiwarsi kirwehessä, Hopiata ponnen päässä, 160. Warsi kyynärän pituinen, Terä waaksan korkeuinen. Hiwelewi kirwestänsä, Tahkasi tasatereä, Wiitehen Wiron kiwehen, 165. Kuutehen kowasimehen, Päähän sieran seitsemähän. Sai kirwes hiwelleheksi, Warsin walmistelleheksi; Niin uros urosta läksi, 170. Mies on miehestä pätöwi: Jalka maassa teutaroiwi, Pää se pilwiä pitäwi, Part' on polwilla eessä, Hiwus kannoilla takana. 175. Sylt' on suusta housun lahe, Puolta toista polwen päästä, Kaksi kaation rajasta. Astua lykyttelewi, Käyä kulleroittelewi. 180. Astu yhen jalkojansa Hienoselle hietikolle, Astu toisen jalkojansa Maalle maksan karwaselle, Astu kerran kolmannenki 185. Juurelle rytimoraian, Ison tammen tasman luoksi. Laski puuta kirwehellä, Tarpasi tasaterällä. Iski kerran, iski kaksi, 190. Lastut puusta pyörähteli, Panu tammesta pakeni, Tuli tuiski kirwehestä. Niin kerralla kolmannella Jopa taisi tammen kaata, 195. Puun wiriän wieretellä, Puun sorjan sorratella. Latwon iskewi itähän, Tywen työnti luotehesen. Kenpä siitä oksan otti, 200. Se otti ikuisen onnen; Kenpä siitä latwan taitto, Se taitto ikuisen taian; Kenpä lehwän leikkaeli, Se leikko ikuisen onnen; 205. Ku on lastuja porosi, Selwälle meren selälle, Siitä noita nuolet saapi, Ampuja pahat asehet, Pirulainen pistoneuot. 210. Waka wanha Wäinämöinen Sillä taisi tammen kaata, Puun wihannan wieretellä, Puun sorian sorratella; Päästi päiwän paistamahan, 215. Kuun laski kumottamahan. Siitä wanha Wäinämöinen Seulo seulalla utuja, Terheniä tepsutteli; Niin seula satoja kaswo, 220. Kylwinwakka kymmeniä, Nenässä utusen niemen, Päässä saaren terhenisen. Sano wanha Wäinämöinen: "Tänne kyntö, tänne kylwö, 225. Tänne kaswo kaikenlainen, Polosille Pohjan maille, Suomen suurille tiloille; Tänne kuut kumottamahan, Tänne päiwät paistamahan, 230. Tänne armas aurinkoinen!" Sano Pohjolan emäntä: "Wielämä tuohon mutkan muistan, Keksin kummoa wähäsen, Sinun kylwön, kynnön päälle, 235. Päälle kaiken kaswantosi; Tuonne tungen kuuhuesi Kirjarintahan kiwehen, Paaen paksun palliohon; Tuonne auringot asetan, 240. Panen päiwät paistamahan, Wuorehen teräksisehen, Rautasehen kalliohan, Jott' ei pääse kuuna pänä, Selwiä sinä ikänä. 245. Annan pakkasen palella, Wilun ilman wiiwytellä, Kyntöjäsi, kylwöjäsi, Warsin waiwan nähtyjäsi; Sa'an rautasen rakehen, 250. Teräksisen tellittelen, Halmehiasi hakkoamahan, Pieksämähän peltojasi. Nostan karhun kankahalta, Wiiasta wihasen kissan, 255. Korwesta kowerakouran, Harwahampahan hawuilta, Ruuniasi ruhtomahan, Tammojasi tappamahan, Karjaasi kaatamahan, 260. Lehmiä lewittämähän; Tahikka tauilla tapatan, Kaahan karjan kaikenlaisen, Yksin kaahan imehisetki, Surmajan sukusi suuren." 265. Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ei minua laula Lappi, Eikä tunge Turjalainen; Itselläin on ilman wiitta, 270. Luonani lykyn awaimet, Ei katehen kainalossa, Wihan suowan sormen päässä." Siitä wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: 275. "Warjele wakainen luoja, Kaitse kaunonen jumala! Miesten mielijuohtehista, Akkojen ajatuksista. Kaaha maalliset katehet, 280. Weelliset welhot woita. Ole puolla poikasesi, Aina lastesi apuna, Wihoin päiwän paistamatta, Wihoin kuun kumottamatta, 285. Wihoin tuulen tuulematta, Pakkasen palelematta, Kowan ilman koskematta. Aita rautanen rakenna, Kiwilinna liitättele, 290. Ympäri minun eloni, Kahen puolin kartanoni, Maasta lähin taiwosehen, Taiwosesta maahan asti; Teräksillä seiwästellös, 295. Maan maoilla witsastellos, Käärmehillä käännätellös, Sisiliskoilla siellös, Jott' ei liika liion söisi, Wastus wiljalta witaisi. 300. Min on noiat noitunewi, Noituoot oman wäkensä. Nyt sie Pohjolan emäntä! Tunge turmiot kiwehen, Pahat paina kalliohon, 305. Waiwat wuorehen walitse; Elä kuuta kullonkana, Aurinkoa ollenkana. Anna pakkasen palella, Wilun ilman wiiwytellä, 310. Omiasi otriasi, Kylwämiäsi jywiä. Sa'a rauaista raetta, Teräksistä telkytellös, Pohjolan kujan perille, 315. Pohjan tarhan tanhuille. Nosta karhu kankahalta, Wiiasta wihanen kissa, Korwesta kowera koura, Hawun alta harwahammas, 320. Pohjan peltojen perille, Pohjan karjan käytäwille." Siitä wanha Wäinämöinen Sanan wirkko, noin nimesi: "Anna nyt sulonen Suomi! 325. Anna maasi altihiksi, Ilmasi imanteheksi; Laksot laulaellakseni, Lehot leikki lyöäkseni, Tanner tanssaellakseni."