Yheksäs Runo.
Reading edition
Wäinämöinen wenettä laatimassa uupuu kolme sanaa teentärunossaan. Lähtee niitä hakuun. Etsii esinnä muilta paikoilta, kun ei löyä, käypi Tuonelaanki. Huutaa Tuonen jokirannalla wenettä joen poikki päästäksensä. Wastataan wenettä ei saatawan ennen syyn sanottua, mitä oli Tuonelaan tulewa. Wäinämöinen sanoo Tuonen, sanoo rauan, sanoo tulen, sanoo ween Tuonelaan tuonehensa; ei uskota, eikä tuoa wenettää. Jo sanoo oikianki asian, sanoja Tuonelasta lähteneensä. Tuoaan wenet, luoaan joen poikki, syötetään, juotetaan ja makuutetaan. Maatessaan werkkoja laaitaan joelle, Wäinämöisen ei iäti jälelle päästä. Siitä Wäinämöisen piti muiksi ruweta, pienemmäksi muutellate, werkon silmiltä läpi uiaksensa. Niin pääsi Tuonen werkoista, waan sanoa sieltä ei saanut.
Waka wanha Wäinämöinen Teki tieolla wenettä, Laati purtta laulamalla; Puuttu pursi pohjapuuta, 5. Emeä eriwenonen. Läksi puuta etsimähän, Tammea tawottamahan, Iski puuta kirwehellä, Tammea tasaterällä; 10. Tahto tammi wastaella, Puu wiriä wieretellä: "Ei minusta pohjapuuta, Emeä eriwenehen; Jo päiwänä eillisenä 15. Mato juureni makasi, Jo aiwin tänäki pänä Korppi istu latwallani Suu werissä, pää werissä, Kaula kaikki hurmehissa." 20. Siitä wanha Wäinämöinen Wielä eistywi etemmä; Niin löysi mäeltä männyn, Puun petäjän kalliolta, Siit' on saapi pohjan purren, 25. Emäpuun eriwenehen. Teki tieolla wenettä, Laati purtta laulamalla; Laulo päiwän, pohjan puutti, Laulo toisen, laian liitti, 30. Laulo kohta kolmannenki Hankoja hakatessansa, Parraspuita pannessansa, Tehessänsä teljopuita. Uupu kolmea sanoa 35. Päähän laian päästessänsä; Perilaian liitoksessa, Salwalla wenon sakaran, Kokkapuun kohentimilla. Waka wanha Wäinämöinen 40. Jo tuossa ajattelewi, Mistäpä sanoja saisi, Loisi lempiluottehia. Paimen wastahan tulewi, Hänpä tuon sanoiksi wirkki: 45. "Saat tuolta sata sanoa, Tuhat wirren tutkelmusta, Pääskyparwen päälaelta, Hanhilauman hartioilta, joutsenkarjan juonen päästä." 50. Waka wanha Wäinämöinen Läksi saamahan sanoja; Paljo pääskyjä menetti, Tuho joukon joutsenia, Harkun hanhia häwitti; 55. Ei saanut sanoakana, Ei sanoa puoltakana. Arwelee, ajattelewi: "Tuolla olis sata sanoa, Tuhat wirren tutkelmusta, 60. Kesäpetran kielen alla Suussa walkian orawan." Läksi saamahan sanoja, Onkelmoita ottamahan; Pellon petroja häwitti, 65. Orawia suuren korren; Ei saanut sanoakana, Ei sanoa puoltakana. Arwelee, ajattelewi: "Tuolta saan sata sanoa, 70. Tuhat wirren tutkelmusta, Tuolt' on Tuonelan koista, Manalan alusmajasta." Läksi Tuonelta sanoja, Manalalta lausehia; 75. Astua taputtelewi, Astu päiwän, astu toisen, Jo päiwänä kolmantena Tuli Tuonelan joelle. Niin huhuta huiahutti 80. Tuossa Tuonelan joessa: "Tuo wenettä Tuonen tytti, Lauttoa Manalan lapsi, Yli salmen saahakseni, Joen poikki päästäkseni." 85. Tuonen tyttäret sanowat, Lausuwat Manalan lapset: "Wenet täältä tuotanehe, Kuni syy sanottanehe, Mi sinun Manalle saatti, 90. Kuka tuotti Tuonelahan Ilman tauin tappamatta, Ottamatta oiwa surman, Muun surman murentamatta." Sano wanha Wäinämöinen: 95. "Tuoni on mun Manalla saanut, Tuoni tuonut Tuonelahan." Tuonen tyttäret toruwat, Kalman neiot kalkuttawat: "Jo tunnen toen puhujan, 100. Tajuelen kielastajan; Kun Tuoni Manalle toisi, Tuoni toisi tullessansa, Manalainen matkassansa, Sylin multa siirrettäisi, 105. Koprin kuoppa kaiwettaisi. Mi sinun Manalle saatti?" Sano wanha Wäinämöinen: "Rauta mun Manalle saatti, Teräs tuotti Tuonelahan." 110. Tuonen tyttäret toruwat, Kalman immet kantelewat: "Jo tunnen toen puhujan, Tajuelen kielastajan; Kun rauta Manalle saisi, 115. Teräs toisi Tuonelahan, Werin waattehet waluisi, Hurmehin hurahteleisi. Mi sinun Manalle saatti?" Sano wanha Wäinämöinen. 120. "Tuli on mun Manalle saanut, Walkiainen Tuonelahan." Tuonen tyttäret toruwat, Lapset kalman kalkuttawat: "Jo tunnen toen puhujan, 125. Ymmärtelen kielastajan; Kun tuli Manalle toisi, Walkiainen Tuonelahan, Tulin waattehet palaisi, Walkehin walahteleisi. 130. Mi sinun Manalle saatti?" Sano wanha Wäinämöinen: "Wesi on mun Manalle saanut, Wesi tuonut Tuonelahan." Tuonen tyttäret toruwat, 135. Manan neiot riitelewät: "Tuosta tunnen kielastajan, Tajuan walehtelian; Jos wesi Manalle toisi, Wesin helmasi heruisi, 140. Lainehin lapahteleisi. Ei sillä wenettä saaha, Tuoa purtta Tuonelasta; Sano tarkkoja tosia, Walehia wiimmesiä, 145. Mi sinun Manalle saatti, Kuka tuotti Tuonelahan, Ilman tauin tappamatta, Ottamatta oiwa surman, Muun surman musertamatta." 150. Sano wanha Wäinämöinen: "Toki mä sanon toetki, Jos wähän walehtelinki: Tein tieolla wenettä, Laain purtta laulamalla, 155. Laulon päiwän, pohjan puutin, Laulon toisen laian liitin, Laulon kohta kolmannenki Hankoja hakatessani, Parraspuita pannessani, 160. Tehessäni teljopuita; Uuwun kolmea sanoa Päähän laian päästyäni, Perälaian liitoksessa, Kokkapuun kohentimilla, 165. Salwalla wenon sakaran. Läksin Tuonelta sanoja, Manalalta lausehia. Tuo wenettä Tuonen tytti, Lapsi kalman karpasoa, 170. Yli salmen saahakseni, Joen poikki päästäkseni." Toi wenehen Tuonen tytti, Yli salmen saattelewi, Joen poikki päästelewi; 175. Syötti miehen, juotti miehen, Pani maata matkamiehen, Mies makaawi, waatet walwo. Tuonen tyttö käykkäleuka, Käykkäleuka, rautasormi, 180. Rautarihman keträäjä, Waskilankojen walaja, Keträsi satasen nuotan, Tuhantisen tuuritteli, Yhtenä sykysyyönä, 185. Yhellä wesikiwellä. Tuonen poika koukkusormi, Koukkusormi, rautanäppi, Rautawerkkojen kutoja, Waskinuotan walmistaja, 190. Kutowi satasen nuotan, Tuhantisen tuuritteli, Samana sykysyyönä, Samalla wesikiwellä. Siitä werkko weetähän 195. Poikki Tuonelan joesta, Sekä pitkin jotta poikki Jotta wieläki witahan; Jott' ei päästä Wäinämöisen, Selwitä uwentolaisen, 200. Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan walkiana, Tuolta Tuonelan koista, Manalan ikimajasta. Sillon wanha Wäinämöinen 205. Jo näki tuhon tulewan, Hätäpäiwän päälle saawan; Tohti toisiksi ruweta, Unohti muuksi muutellate: Meni mustana merehen, 210. Kiwenä wetehen wieri, Sarana saraikkohon. Saan tappo taimenia, Tuhat emon alwehia; Mato rautaisna matona, 215. Kulki kyisnä käärmehenä, Poikki Tuonelan joesta, Läpi Tuonen werkkoloista. Sano tuolta saatuansa, Tuonelasta tultuansa, 220. Nousewalle nuorisolle, Kansalle ylenewälle: "Elkäte etinen kansa, Elkäte takanenkana, Lähkö Tuonelta sanoja, 225. Manalasta lausehia; Äiä on sinne mennehiä, Ei paljo palannehia, Tuolta Tuonelan koista, Manalan ikimajasta." 230. Ei sieltä sanoja saanut, Ei sanoa puoltakana.