Kaheksas Runo.
Reading edition
Äiti jo koissa walittaa kauan Lemminkäisen kosissa wiipywän. Katsotaan sukaa, nähään werta wuotawan. Tästä äitille hätä, jo itse lähtee Pohjolaan poikoansa tieustelemaan. Pohjan akka esinnä muita wiekastelewa jo wiimmen sanoo toenki, panneensa hirwiä hiihtamaan, hewosia suistamaan ja lintuja ampumaan. Äiti näiltä teiltä poikoansa etsimään; hakee hakemalla, ei löyä. Tulee tielle, tietäki kysyy, jos tienne Lemminkäisestä. Tie utelee Hiitolaan saaneen, josta kuitenkana ei löytä. Näkee kuun, kysäsi kuulta. Kuu arwelee jos lienee Pohjan lampiin hukkunut. Ei löyä sieltäkänä. Niin wiimmen saappi päiwältä kysyneeksi, joka kaiketi tieten sanoo Tuonen joelle surmatuksi. Siitä äiti Tuonen jokea haroamaan päiweä rukoillut Tuonelata siksi ajaksi unettamaan. Saapi haratessa pala palalta Lemminkäistä, joista palasista uuelleen rakentaa poikansa elämään, saahen poika wielä wähä entistäki paremmaksi.
Siitä äiti äyhkäsewi, Walittawi waimo wanha: "Woipa poikani polonen, Kuulu kultani omena, 5. Wiikon wiipywi kosissa, Kauan mailla wierahilla." Oli ennen naitu nainen, Ennen ostettu emäntä, Koissa lieto Lemminkäisen, 10. Kaukomielen kartanossa; Katso illalla sukoa, Aamulla tereä harjan, Jo suka werin waluwi, Harja hurmehin loruwi. 15. Sano ennen naitu nainen, Ennen ostettu emäntä: "Jo nyt on poikasi polonen, Kuulu kultasi omena, Matkoilla majattomilla, 20. Teillä tietämättömillä; Jo suka werin waluwi, Harja hurmehin loruwi." Siitä äiti Lemminkäisen Itse katsowi sukoa, 25. Itse itkulle hyräyty: Sanowi sanalla tällä: "Woi polonen päiwiäni, Woipa laaja lapsiani. Jo nyt on hukka Lemminkäistä, 30. Tuho poikoa pätöistä; Jo suka werin waluwi, Harja hurmehin loruwi." Nousi leiwon lentimille, Sirkun siiwille yleni, 35. Lenti Pohjolan tuwille: "Oi sie Pohjolan emäntä! Minne saatit Lemminkäisen, Kunne poikani polosen?" Sano Pohjolan emäntä: 40. "Syötin miehen syöneheksi, Juotin miehen juoneheksi, Ajatin alanenäksi, Panin orihin rekehen, Korjahan kowan tulisen; 45. Liekkö jäälle jättänynnä, Uhkuhun upottanunna." Sano äiti Lemminkäisen: "Jo wainen walehtelitki; Minne saatit Lemminkäisen, 50. Kunne poikani polosen?" Sano Pohjolan emäntä: "Syötin miehen syönneheksi, Juotin miehen juoneheksi, Apatin alanenäksi, 55. Istutin wenon perähän, Laitin kosket laskemahan, Liekkö kuollut koskitiellä, Hurja hukkunut wesillä." Sano äiti Lemminkäisen: 60. "Jo wainen walehtelitki; Minne saatit Lemminkäisen, Kunne poikani polosen? Sano tarkkoja tosia, Walehia wiimmesiä, 65. Taikka surmasi tulewi, Kuolemasi kohtoawi." Sano Pohjolan emäntä: "Panin hirwet hiihtamahan, Jalopeurat jaksamahan, 70. Suuret ruunat suistamahan, Warsat waljastattamahan; Laitin joutsenen hakuhun, Pyhän linnun pyyäntähän, Enkä tieä itsekkänä, 75. Mi lie tullunna tulonen, Mikä kuollo kohtaellut, Kun ei kuulu jo tulewan Morsianta pyytämähän, Tyttöä anelemahan." 80. Emo etsi eksynyttä, Kaonnutta kaipoawi, Talwella lylyin lipein, Kesällä kewysin pursin. Ei tieä emo polonen, 85. Eikä kantaja katala, Missä liikkuwi lihansa, Wierewi oma werensä; Liekkö maalla, wai merellä, Waiko suurella salolla, 90. Käyneekö käpymäkeä, Kanarwaista kangasmaata, Wai lienee meren selällä, Lakehilla lainehilla. Emo etsi poikoansa, 95. Kaonnutta kaipoawi; Juoksi sunna suuret korwet, Weet saukkona samosi, Orawana hongan oksat, Kärppänä kolot kiwien, 100. Puiten puut, jaellen heinät, Katsellen kanerwajuuret. Tiehyt wastahan tulewi, Niin tielle kumarteleksen: "Oi tiehyt jumalan luoma. 105. Oletko nähnyt poikoani, Kullaista omenoani, Hopeaista sauoani?" Tiehyt taiten wastaeli: "Enk' ole nähnyt, enkä kuullut; 110. Liekkö poikasi polonen, Kuulu kultasi omena, Hiien hiilikankahilla, Pahan wallan walkioissa, Kypenissä kyynäswarsin, 115. Koprin kuumissa poroissa." Etsi tuolta poikoansa, Kullaista omenoansa, Hopiaista sauoansa, Puiten puut, jaellen heinät, 120. Katsellen kanerwajuuret; Etsi tuolta, eipä löyä. Kuuhut wastahan tulewi, Niin kuulle kumarteleksen: "Oi kuuhut jumalan luomaa 125. Oletko nähnyt poikoani, Kullaista omenoani, Hopiaista sauoani?" Kuuhut taiten wastoawi: "Enk' ole nähnyt, enkä kuullut; 130. Liekkö poikasi polonen, Kuulu kultasi omena, Pohjan pitkässä perässä, Lapin maassa laukiassa, Lammissa kalattomassa, 135. Aiwan ahwenettomassa, Sisarena siikasilla, Weikkona ween kaloilla." Etsi tuolta poikoansa, Kullaista omenoansa, 140. Hopiaista sauoansa, Puiten puut, jaellen heinät, Katsellen kanerwajuuret, Hakiellen hienot heinät. Päiwyt wastahan tulewi; 145. Päiwälle kumarteleksen: "Oi päiwyt jumalan luoma, Luoma luojan walkiamme! Oletko nähnyt poikoani, Kullaista omenoani, 150. Hopiaista sauoani?" Jopa päiwyt jonki tiesi, Arwaeli aurinkoinen: "Tuoll' on poikasi polonen, Kuulu kultasi omena, 155. Yheksän meren takana, Meri puolen kymmenettä, Tuonen mustansa joessa, Manalan alantehessa; Mennyt koskessa kolisten, 160. Myötäwirrassa wilisten, Pää pätösen mättähänä, Jalat raian haarukkana, Muu liha lahona puuna, Silmät suolla karpaloina, 165. Hiwukset kuiwina kuloina." Siitä äiti Lemminkäisen Meni seppojen pajahan: "Ohoh seppo weikkoseni! Tao rautanen harawa, 170. Tao piit satoa syltä, Warsi kahta kalkutellos." Saapi rautasen harawan, Siitä läksi lentämähän; Wastat siiwiksi sitowi, 175. Pani purstoksi lapion. Lenti tuonne löyhytteli Yheksän meren ylitse, Meri puolen kymmenettä, Maat siniset, puut punaset, 180. Lehot lemmen karwalliset. Lenti Tuonelan joelle, Manalan alantehelle, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Oi päiwyt jumalan luoma, 185. Luoma luojan walkiamme! Paista hetki heltehestä, Toinen himmestä hiosta, Kolmansi koko terältä, Nukuttele nuiwa kansa, 190. Wäsytä wäki Manalan." Tuo päiwyt jumalan luoma Luoma luojan aurinkoinen, Lenti päätönnä kanana, Siipipuonna siuotteli; 195, Lenti koiwun konkelolle, Lepän lennolle lehahti, Paisti hetken heltehestä, Toisen himmestä hiosti, Kolmannen koko terältä; 200. Nukutteli nuiwan kansan, Wäsytti wäen Manalan, Nuoret miekkojen nojahan, Wanhat wasten sanojansa, Keski iän keihäille. 205. Siitä lenti leuhautti Entisellensä sialle, Paikallensa muinoselle, Tasaselle taiwahalle. Itse äiti Lemminkäisen 210. Otti rautasen harawan, Meni myötänsä merehen, Sukkarihmasta sulahan, Wyölapusta lainehesen. Weti kerran pitkin wettä, 215. Kerran toisen poiken wettä, Kolmannen witahan wettä. Kerrallapa kolmannella Elotukku sai etehen, Haramahan rautasehen. 220. Elotukku ei se ollut; Oli lieto Lemminkäinen, Itse kaunis Kaukomieli, Waan oli pikkuista wajalla: Kahta kättä, yhtä päätä, 225. Monta muuta muskuloa, Wielä henkeä polonen. Siitä äiti Lemminkäisen Harawoipi wielä kerran, Harawoipi myötä wirran, 230. Harawoipi wasta wirran; Min saa kättä, kunka päätä, Minkä muita muskuloita, Tästä poikoa rakenti, Laati lieto Lemminkäistä. 235. Sano ennen naitu nainen, Ennen ostettu emäntä: "Ei ole miestä mennehessä, Urosta uponnehessa; Mies mennyt, liha märännyt, 240. Työnnä Tuonelan jokehen, Manalan alantehesen." Tuop' on äiti Lemminkäisen Eipä työnnä poikoansa; Tuuwitteli tuttuansa, 245. Waapotteli nähtyänsä, Entisellensä elolle, Muinosille muowoillensa. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Mistä woie saatanehe, 250. Simatilkka tuotanehe, Jolla woian woipunutta, Pahoin tullutta parannan? Tuolta woje wuotuohon, Simatilkka tippuohon 255. Kuun luota, tyköä päiwän, Otawaisten olkapäitse; Siellä on woitehet wakaiset, Katsimet alinomaset, Siellä on mettä mieluhista, 260. Siellä wettä woimallista, Josta saapi saamatonki, Ottawi olematonki. Mehiläinen ilman lintu! Lennä tuonne liuottele 265. Yli kuun, alatse päiwän, Otawaisten olkapäitse; Lennä luojan kellarihin, Kamarihin kaikkiwallan, Rywetä siipesi simassa, 270. Kasta kaapusi meessä, Höyräytä höyhenesi; Sitte tänne tultuasi Tuo simoa siiwessäsi, Kanna mettä kaapussasi, 275. Pahoille paranteheksi, Wammoille waluwesiksi." Siitä äiti Lemminkäisen Itse woiti woipunutta, Pahoin tullutta paransi; 280. Woiti kerran ensimmäisen Alta aiwan terweheksi, Woiti kerran keskimmäisen Keskeä kiwuttomaksi, Woiti kerran jälkimmäisen 285. Päältä nuurumattomaksi, Ehommaksi entistänsä, Paremmaksi muinostansa. Tuli turwa mättähästä, Poika pohjasta yleni.