Kahestoista Runo.
Reading edition
Ilmarinen tullut Pohjolan tupaan, kysyy neittä puolisoksensa. Pannaan kuni ennen Lemminkäinen kolmelle ansiotyölle, kyistä peltoa kyntämään, metsän petoja suistamaan ja suurta miesten-syöjä haukia Tuonen joelta pyytämään. Ne työt hän kaikki mieliksi raataa, tulee jälelle ja kysyy uuelleen tyttöä. Jo lupaawa arwelee ja imehtelee Pohjolan emäntä, mistä tiesikänä Ilmarinen neien Pohjolassa kaswawan. Wastaa Ilmarinen hywät olleen sanomat isosta emosta ja itsestä tytöstäki, siitä tienneen. Sanoo Pohjolan emäntä waikian olewanki tyttöä salata. Wäinämöinen Pohjolasta jälelle saanut wielä kotona warottaa kenenkänä Ilmarisen kera kilwoin neittä kosjomasta.
Siitä seppo Ilmarinen Itse tungeksen tupahan, Kaiwaksen katoksen alle, Sanan wirkko, noin nimesi: 5. "Jok' on walmis walwattini, Walmis walwateltawani?" Sano Pohjolan emäntä: "Ompa walmis walwattisi, Walmis walwateltawasi, 10. Kun sa kynnät kyisen pellon, Käärmehisen käännättelet. Senpä Hiisi ennen kynsi, Lempo warsinki wakoili, Waarnahilla waskisilla, 15. Atralla tuliterällä, Yhä poikani polonen Kesken heitti kynnöksensä." Sillon seppo Ilmarinen Ei kärsi käsin ruweta, 20. Sowi sormin suorrostella, Ilman rautarukkasitta, Kiwisittä kintahitta. Otti rautarukkasensa, Nouti kintahat kiwiset, 25. Tako rautaset talukset, Teräksiset säärystimet, Rautapaitohin panihen, Teräswöihen wyöttelihen. Siitä kynti kyisen pellon, 30. Wakoeli maan matosen; Nosti kyitä kynnökselle, Käärmehiä käännökselle. Sano tuolta tultuansaa "Jo ma kynnin kyisen pellon, 35. Wakoelin maan matosen, Käärmehisen käännättelin; Onko walmis walwattini, Walmis walwateltawani?" Sano Pohjolan emäntä: 40. "Ompa walmis walwattisi, Walmis walwateltawasi, Kun suistat suet saloista, Päistät karhut kankahilta, Aina lehmäni lewitti, 45. Tappo tammoja polosen." Sillon seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, Teki suitset teräksiset, Päitset rautaset rakenti. 50. Niillä suistawi sutoset, Päisti karhut kankahilta, Pani suet suitset suuhun, Päitset päähän kontioille, Sano tuolta tultuansa: 55. "Jo ma kynnin kyisen pellon, Käärmehisen käännättelin, Wakoelin maan matosen; Jo suistin suet saloista, Päistin karhut kankahilta; 60. Onko walmis walwattini, Walmis walwateltawani?" Sano Pohjolan emäntä: "Jo on walmis walwattisi, Walmis walwateltawasi, 65. Kun saat suuren suomuhauin, Liikkuwan kalan lihawan, Tuolta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta, Werkotonna, nuotatonna, 70. Ilman muutta pyywyksettä; Jo on syönyt saanki miestä, Tuhonnut tuhan urosta." Jopa tuskiksi tulewi, Läylemmäksi lankiawi; 75. Takowi kokon tulisen, Waakalinnun walkiaisen, Koprat rauasta takowi, Teräksestä temmottimet; Siiwillen siotteleksen, 80. Kokon kynkkäluun nenille, Lenteä lekuttelewi, Lenti Tuonelan joelle, Yksi siipi wettä wiili, Toinen taiwoja tasaili, 85. Nokka luotoja lotasi, Koprat merta kuopraeli; Lenti hauin pyyäntähän, Hirmuhampahan hakuhun. Tuli hauki haukotellen, 90. Ween koira wengotellen, Eik' oo hauki pienen pieni, Eikä hauki suuren suuri: Kieli kahta kirweswartta, Hampahat harawan warren, 95. Kita kolmen kosken werta, Selkäranka seitsemisen. Lenti kokko liitätellen, Isketellen ilman lintu, Eik' oo kokko pienen pieni, 100. Eikä kokko suuren suuri: Sen on suu satoa syltä, Kita kuusi koskellista, Kieli wiittä kirweswartta, Kynnet wiittä wiikatetta, 105. Siipi taiwoa tapasi, Toinen wettä wiepraeli. Liiteleksen, laateleksen, Katseleksen, käänteleksen; 110. Keksi suuren suomuhauin, Liikkuwan kalan lihawan, Iskewi kaloa tuota, Koprin selkähän kawahti. Sillon suuri suomuhauki, Liikkuja kala lihawa, 115. Painawi kokon kynimen, Alle selwien wesien. Niin kokko kohotteleksen, Ilmahan ylenteleksen, Nosti mustia muria, 120. Päälle selwien wesien, Liiteleksen, laateleksen, Toki toisesti kokewi, Yhen iski kynsiänsä Hauin hirmun hartioihin, 125. Ween koiran koukkuluihin, Toisen iski kynsiänsä Rautaselle kalliolle, Wuorelle teräksiselle. Kilpisty kiwestä kynsi, 130. Kalpistihen kalliosta; Jo hauki sukelteleksen, Ween wenkale weäksen, Kynsistä kokon kynimen, Waakalinnun warpahista. 135. Siitä kokko rautakopra Kohta kolmasti kokewi, Warsin iskeä tapasi, Iski kiinni kynsiänsä, Saipa hauin kynsihinsä, 140. Ween koiran koprihinsa, Nosti suuren suomuhauin, Ween wenkalen wetäwi, Alta aaltojen sywien, Päälle selwien wesien. 145. Nosti siitäki ylemmä, Korkiammalle kohotti, Oksalle omenatammen, Latwalle lakan petäjän. Wiepi wieläki ylemmä, 150. Korkiammalle kohotti, Pitkän pilwen rannan päälle, Pitkän kaaren kannikalle; Pilwet liikku, taiwot nauku, Ilman kannet kallisteli, 155. Katkesi ukolta kaari, Kuulta sarwipää sakara. Sillä seppo Ilmarinen Sai on suuren suomuhauin, Liikkuwan kalan lihawan, 160. Tuosta Tuonelan joesta, Manalan alentehesta. Ei wesi weellen tullut Kalahauin suomuloista, Ilma ilmallen hajasnut, 165. Kokkolinnun höyheniltä. Siitä seppo Ilmarinen Otti weitsen huotrastansa, Päätä poikki pahkomahan, Watsa halki wiiltämähän; 170. Itse maisteli makua, Itse riipo rintapäitä. Pään on warsin poikki pahko, Wiepi Pohjolan tupahan Anopille antehiksi, 175. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Tuoss' olis ikuinen tuoli Hywän Pohjolan tupahan." Siitä seppo Ilmarinen Sanan wirkko, noin nimesi: 180. "Jo nyt kynnin kyiset pellot, Käärmehiset käännättelin; Jo suistin suet saloista, Päistin karhut kankahilta; Sainki suuret suomuhauit, 185. Liikkuwat kalat lihawat, Tuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta; Joko on walmis walwattini, Walmis walwateltawani?" 190. Sano Pohjolan emäntä: "Pahoinpa sinäi laait, Kun sä päätä poikki pahkoit, Watsan warsin halki laskit, Wielä riiwoit rintapäätä, 195. Kanssa maistelit makua." Sillon seppo Ilmarinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ei saalis wiatta saaha Paikoilta paremmiltana, 200. Saati Tuonelan joesta, Manalan alantehesta; Jok' on walmis walwattini, Walmis walwateltawani?" Sano Pohjolan emäntä: 205. "Jo nyt on walmis walwattisi, Walmis walwateltawasi, Jo nyt on neito kosjottuna, Päähyt kassa kaupittuna, Ilmariselle sepolle, 210. Kainaloiseksi kanaksi, Ikuseksi puolisoksi." Anto oman tyttärensä, Sanan wirkko, noin nimesi: "Mistä tiesit teltamoinen, 215. Kuulit kultani omena, Tämän neien syntywäksi, Impyen ylenewäksi, Kun on nuori neityemme, Wasta kaswawa kanamme?" 220. Laulo lapsi lattialta, Poika pieni pankon päästä: "Siitä tiesi teltamoinen, Kuuli kultasi omena, Isopa hywältä kuulu, 225. Kuulu kullalta mereltä. Juoksi purret puittomia, Wenot wäljiä wesiä, Tuoen täytensä eloa, Aluksensa aartehia. 230. Ja siitä tiesi teltamoinen Kuuli kultasi omena; Emopa hywältä kuulu, Kuulu kullasta koista; Nosti leiwät leppehesti, 235. Syötti wierahat wälehen. Käwi kujat kuurullahan, Lääwät länkämäisillähän; Aiwon ammo aikasuopa, Aiwon aika huomenessa, 240. Mäkähti kewätkaritsa, Kewätuuhi ullotteli, Heinän hienon heittäjätä, Palasen parantajata. Jo siitä tiesi teltamoinen, 245. Kuuli kultasi omena: Aiwon aika huomenessa Noki nousi nuorasesta, Sawu paksusta pakeni, Kuulun neitosen koista. 250. Sukkulainen suikahteli Kärppänä kiwen raossa, Piukahteli pirran piikin Tikkana puun kupeessa, Käärilauta käännähteli 255. Orawana oksapuussa." Siitä Pohjolan emäntä Itse tuon sanoiksi wirkki: "Kaiken sykysyn sanoinki, Keskutin tämän kewään: 260. Salwoome piilopirtti, Piilopirtti pikkarainen, Neien kangasta kutoa, Saoin sarkoa kutoa. Laatiome pieni pirtti, 265. Pienet piiloikkunaiset, Missä neittä piiletellä, Päätä kassa kaswatella; Pah' on neitonen salata, Hiwus pitkä piiletellä, 270. Hywä on hepo salata, Suorajouhi suojaella." Waka wanha Wäinämöinen Alla päin pahoilla mielin, Kotihinsa kulkiessa, 275. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Elkääte etinen kansa, Elkääte lapsen lapsi, Lähkö uimahan uhalla, Weikasta wesien päälle, 280. Kilwon neittä kosjomahan Sepon Ilmarin keralla."