Yhdestoista Runo.
Reading edition
Wäinämöinen lähtee neittä Pohjolasta. Laskee merta, tulee niemen kohalle, jossa Ilmarisen sisar, Annikka neito, oli waattehia pesemässä. Tämä esinnä arwelee, ku lienee, jo lähemmä tulleen tuntee Wäinämöiseksi. Tuosta kyselemään, minne oli matkoama. Jouwittelee Wäinämöinen jo minnekki menewänsä. Kun neiti ei usko joutawia ja uhkaa weneen kaataa, niin wiimmen Wäinämöinen sanoo toenki, Pohjan neittä kosiin lähteneensä. Siitä kerkiämiseen neiti kotiin, weljellensä tarinoitsee, miten Pohjan neiti oli waarassa muille saaha. Tästäkö sepolle kiiret. Peseksen, suiksen, suoriksen, orit waljaisin, lähtee Pohjolaan. Niin tullaan, Wäinämöinen halki selän purjehessa, Ilmarinen rantoa myöten hewosella. Jo koira Pohjolassa haukkumaan. Käyään katsomaan, tutaan kosioiksi wieraat. Pohjolan emäntä tytärtänsä neuoo Wäinämoiselle menemään, waan tytär itse oli Ilmarisen mielestänsä paremmaksi katsonut.
Waka wanha Wäinämöinen Läksi neittä kosjomahan, Päätä kassa katsomahan, Pimiästä Pohjolasta, 5. Miesten syöjästä kylästä, Urohon upottajasta. Työnti wenosen wesille, Uuen laiwan lainehille, Kuorikiskoilta teloilta, 10. Mäntysiltä järkälöiltä; Nosti päälle purjehpuuta, Kuni mäntyjä mäellä; Nosti puuhun purjehia, Kuni kummun kuusikoita. 15. Itse laiwahan laseksen, Alasehen asteleksen, Läksi merta laskemahan, Sinistä sirottamahan, Wenehellä walmihilla, 20. Punasella purrellansa. Puhu tuuli purjehesen, Ahawa wenosehensa; Pursi puinen purjehtiwi, Satalauta lainehtiwi, 25. Nenätse utusen niemen, Päitse saaren terhenisen. Annikk' oli saaren impi, Sisar seppo Ilmarisen, Joutu sotkut sotkemassa, 30. Waattehet wiruttamassa, Laawun laiturin nenässä, Päässä portahan punasen. Katselewi, kääntelewi ympäri ihalat ilmat, 35. Luopi silmänsä selälle, Käänsi päätä päiwän alle, Keksi mustasen merellä, Sinerwöisen lainehilla. Sanan wirkko, noin nimesi: 40. "Mi ollet merellä musta, Ku sinerwä lainehilla; Kun sa ollet hanhikarja, Elikk' armas alliparwi, Tahi muu lihawa lintu, 45. Niin sä lentohon lewetös Ylähäksi taiwahalle. Kun ollet kalanen karja, Elikkä lohinen luoto, Eli muu sinerwä siika, 50. Niin sä uimahan upotos, Wetäitös ween alatse. Kun ollet kiwinen luoto, Elikkä wesikiwonen, Tahi muu wesihakonen, 55. Wesi päällesi weellös, Aalto päällesi ajellos. Kun ollet kotonen pursi, Weion westämä wenonen, Niin kohin kotia käännös, 60. Wastoin näitä walkamoita, Perin muille walkamoille. Kun ollet kylänen pursi, Ulommaksi uiksennellos, Wastoin muita walkamoita, 65. Perin näille walkamoille. Lienet pursi Wäinämöisen, Wene laulajan ikuisen, Niin sä luokseni lähene, Pakinoille painelete, 70. Sana wieä, toinen tuoa, Kolmansi kowin puhua." Oli pursi Wäinämöisen, Wene laulajan ikuisen, Jo luoksi lähentelihen, 75. Pakinoille painatteli, Sanan wieä, toisen tuoa, Kolmannen kowin puhua. Annik' oli saaren impi, Sisar seppo Ilmarisen, 80. Lausutteli matkamiestä, Kysytteli tienkäwiä: "Kunne läksit Wäinämöinen, Olkesit suwannon sulho, Maan walio waatetitse?" 85. Sano wanha Wäinämöinen: "Läksin lohta pyytämähän, Kuujoa kuettamahan, Tuossa Tuonelan joessa, Manalan alantehessa." 90. Annikk' oli saaren impi, Sanan wirkko, noin nimesi: "Tuosta tunnen kielastajan, Tajuan walehtelian; Toisin ennen mun isoni, 95. Muinon waltawanhempani, Läksi lohta pyytämähän, Taimenta tawottamahan, Werkkoja wenehen täysi, Laskuksia laiwa kaikki, 100. Teljot täynnä tarpomia, Alla kaaren atroamet, Kultakäpyjä kokalla; Kunne läksit Wäinämöinen, Ulkosit uwantolainen?" 105. Sano wanha Wäinämöinen: "Läksin hanhien hakuhun, Kirjasiipien kisahan, Kuolasuien korjelohon, Saksan salmilta sywiltä, 110. Ulapoilta aukeilta." Aina Annikki sanowi, Tinarinta riitelewi: "Tuosta tunnen kielastajan, Tajuan walehtelian; 115. Toisin ennen mun isoni, Muinon waltawanhempani, Läksi hanhien hakuhun, Kirjasiipien kisahan, Kuolasuien korjelohon; 120. Wetehessä kaari kaunis, Jousi suuri jäntehessä, Haukku harmaja wenossa, Koira musta kahlehissa, Rakki juoksi rannan teitä, 125. Pentu kiiellen kiwiä; Kunne läksit Wäinämöinen, Suorihet suwantolainen?" Sano wanha Wäinämöinen: "Tule tytti purteheni, 130. Neitonen wenoseheni, Niin sanon toet totiset, Walehettomat wakaiset." Aina Annikki sanowi, Tinarinta riitelewi: 135. "Tuuli tulko purtehesi, Ahawa wenosehesi, Käännän purtesi kumohon, Wenosi wesiajolle, Jos en saa tosia kuulla, 140. Kunne läksit Wäinämöinen; Sano tarkkoja tosia, Walehia wiimmesiä." Sano wanha Wäinämöinen: "Toki ma sanon toetki, 145. Jos wähän walehtelinki; Läksin neittä kosjomahan, Päätä kassa katsomahan, Pimiästä Pohjolasta, Summasta Sariolasta, 150. Miehen syöjästä kylästä, Urohon upottajasta." Annikk' oli saaren neiti, Sisar seppo Ilmarisen, Kun tunsi toet totiset, 155. Walehettomat wakaiset, Heitti sotkut sotkematta, Waattehet wiruttamatta, Käsin kääri waattehensa, Koprin helmansa kokosi, 160. Meni juoksulla kotihin, Samolla pihalle saapi, Meni pirttihin pihalta, Sanan wirkko, noin nimesi: "Weli seppo Ilmarinen, 165. Lankoni emoni lapsi! Taos mulle sukkulainen, Tao sormukset soriat, Kahet, kolmet korwakoltut, Wiiet, kuuet wyölliswitjat, 170. Niin sanon toet totiset, Walehettomat wakaiset: "Kesän kengität hewoista, Talwen rautoja rakennat, Kulkiaksesi kosihin, 175. Mennäksesi Pohjolahan; Jo nyt wiewät wiekkahammat, Etewämmät ennättäwät, Saoin markoin maksettusi, Tuhansin lunastettusi, 180. Talwin kaksin kaupittusi, Kesin kolmin kosjottusi; Jo menewi Wäinämöinen Selässä meren sinisen, Kokan kultasen kuwussa, 185. Melan koukkupään nojassa, Pimeähän Pohjolahan, Summahan Sariolahan." Se on seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, 190. Wasara walahti käästä, Pihet sormista pirahti, Sanan wirkko, noin nimesi: "Annikki sisarueni. Taon sulle sukkulaisen, 195. Taon sormukset soriat, Kahet, kolmet korwaskullat, Wiiet, kuuet wyölliswitjat; Lämmitä saloa sauna, Pian pirtti riuwuttele, 200. Laai pikkusen poroa, Lipiäistä liuottele, Millä peiponen peseksen, Pulmonen puhasteleksen, Sykysyisistä sysistä, 205. Taonnoista talwisista." Annikk' oli niemen neiti, Sisar seppo Ilmarisen, Lämmitti saloa saunan, Pian pirtin riuwutteli, 210. Haapasilla halkosilla, Pienillä pirastehilla, Kanto wettä lähtehestä, Herasesta hettehestä, Taitto wastan warwikosta, 215. Lempiwastasen lehosta, Laati piimästä poroa, Ytelmästä saipuata, Saipuata säikkywäistä, Miehen pään walottajoa. 220. Itse seppo Ilmarinen, Pian pistihen pajahan, Tako neien tarpehia, Wyölliskoukkuja kohenti, Yhen kylyn joutuessa, 225. Yhen saunan saapuessa. Siitä kylpi kylläseksi, Walelekse walkiaksi, Sykysyisistä sysistä, Taonnoista talwisista. 230. Itse noin sanoiksi saatti: "Annikki sisarueni. Tuoppa paita palttinainen Hipiälle hiettömälle, Iholle alastomalle; 235. Tuoppa kaatiot kaposet Uitimille uittomille, Säärille sasuttomille; Tuoppa haljakka sininen Päälle paian palttinaisen; 240. Saappa sarkakauhtanainen Päälle haljakan sinisen; Tuoppa ussakka utunen Päälle sarkakauhtanaisen; Saappa saapka sahmattainen, 245. Puhki pilwien puhuja, Läpi metsän läässöttäjä, Hiwuksille hiettömille." Siitä seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, 250. Otti kultia kypärin, Hopehia huowan täyen, Pisti warsan waljahisin, Puikkohin tulipunasen. Itse istuwi rekehen, 255. Kohennaksen korjahansa, Pani oron juoksemahan, Liinaharjan liikkumahan, Wirkku juoksi, matka joutu, Reki wieri, ranta roiski. 260. Ajawi karittelewi Meren hietaharjuloita, Simosalmien siwutse, Leppäharjuin hartioitse. Jopa haukku hallikoira, 265. Linnan luppa luskutteli. Sano Pohjolan isäntä: "Käyös tyttö katsomahan, Mitä halli haukkunewi, Linnan luppa luskuttawi." 270. Tytti warti wastoawi: "Empä ennätä isoni, Kiwi on suuri jauhettawa, Kiwi suuri, jauhot hienot, Jauhaja wähäwäkinen." 275. Sano Pohjolan isäntä: "Käyös akka katsomahan, Mitä halli haukkunewi, Linnan luppa luskuttawi." Akka warti wastoawi: 280. "Empä tarkon ennättäisi, Leipä on paksu leiwottawa, Leipä paksu, jauhot pienet, Leipoja wähäwäkinen. Sano Pohjolan isäntä: 285. "Ainap' on akoilla kiiret, Aina työtä tyttärillä, Wuotehellaki wenyissä; Mene poika katsomahan." Poika tuon sanoiksi wirkki: 290. "Mene itse katsomahan, Mie en joua kuitenkana; Pino on suuri pilkottawa, Pino suuri, halot hienot, Pilkkoja wähäwäkinen." 295. Aina haukku hallikoira, Willahäntä wieretteli, Saaren wartio walitti, Perän lyöen pientarehen, Hännän maahan torkutellen. 300. Sano Pohjolan isäntä: "Ei halli waletta hauku, Linnan luppa luuhattele, Ei se syyttä syyhättele, Eikä honkihin horise." 305. Meni itse katsomahan Pellolle perimmäiselle, Takimmalle tanhualle. Loi silmänsä luotehelle, Käänsi päätä päiwän alle, 310. Jo näki toen totisen, Mitä haukku hallikoira, Maan walio waikutteli, Mustahäntä häilytteli: Ajetahan kirjokorjin 315. Maapuolin Simosaloa, Lasketahan laiwoin suurin Selän puolin Lemmen lahta. Itse Pohjolan isäntä Pian pirttihin menewi, 320. Alle kattojen ajaksen, Sanan wirkko, noin nimesi: "Jo tulewi wierahia Selällä meren sinisen." Pohjan tytti, Pohjan akka 325. Pian pistihen pihalle, Luoen silmänsä selälle, Kääten päätä päiwän alle. Sano Pohjolan emäntä: "Mi tulewi wierahia, 330. Se tulewi naimakansa; Kellen menet tyttäreni? Ku se korjalla ajawi, Kirjawalla kiiättäwi, Maapuolin Simosaloa, 335. Se on seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen; Tuopi kultia kypärin, Hopehia huowan täyen. Ku laskewi laiwoin suurin, 340. Punalaiwoin purjehtiwi, Selän puolin Lemmen lahta, Se on wanha Wäinämöinen, Tietäjä iän ikuinen; Tuopi laiwalla rahoja, 345. Aluksella aartehia. Sille mennös tyttäreni, Ku tuo laiwalla rahoja, Aluksella aartehia; Wanhassa wara parempi, 350. Jos on nuori nopsahampi." Niin neiti sanansa wirkki: "Oi on maammo kantajani, Oi emo ylentämäni! Eipä meitä ennenkänä 355. Ei ole myötynä rahoin, Ain' on ilman annettuna Urohille pyytäwille, Miehille anowaisille; Sille saanen maammoseni, 360. Ku on sampuen takonut, Kirjokannen kalkutellut." Sillon wanha Wäinämöinen Oli eellä ennättäjä, Heti tungeksen tupahan, 365. Alle kattojen ajaksen, Itse tuon sanoiksi wirkki, Owen suussa, alla orren, Kattilan katasioilla, Lakin päästä laskemilla, 370. Kintahan kirwottimilla; Sanowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "Oisiko minulle neittä Ikuseksi puolisoksi, 375. Kainaloiseksi kanaksi, Siani lewittäjäksi, Paniaksi päänalasen?" Tuopa kaunis Pohjan tytti, Maan kuulu, ween walio, 380. Itse ennätti sanoa: "En kiitä meristä miestä, Enkä wanhoa urosta, Tuuli wie merillä mielen, Aiwot särkewi ahawa, 385. Waiwa wanhasta tulewi, Ikäwä iällisestä. Ei ole sinulle neittä Ikuseksi puolisoksi, Kainaloiseksi kanaksi, 390. Siasi lewittäjäksi, Paniaksi päänalasen."