Toinen Runo.
Reading edition
Tuuli kulettaa Pohjolan rannalle Wäinämöisen. Siinä itkee ja walittaa ouoilla paikoilla ollen eikä tieten miten enää millonkana kotimaille joutua. Pohjolan emäntä kuulee itkewän, saa rannalta wenehen ja soutaa luoksi. Wiepi Pohjolaan Wäinämöisen. Siellä syöttää, juottaa ja wiimmen kysäsee, mitä itki. Wäinämöinen sanoo kotimaille ikäwöitsewänsä. Pohjolan emäntä lupaa kotia saattaa, jos esinnä hänelle sammon takoisi. Wielä päälliseksi antaisi hän hänelle tyttärensä palkasta. Wäinämöinen ei sano takoa osaawansa, waan lupaa kotia päästyä Ilmarisen tälle työlle lähettää. Niin saapi Pohjolan emännältä hewosen ja lähtee Pohjolasta.
Tuho kuitenki tulewi, Tuho wanhan Wäinämöisen; Kulki kuusissa hakona, Petäjäissä pehkiönä, 5. Luomiansa luotoloita, Saaria sanelmiansa; Haittana hako wesillä, Tiellä köyhä rikkahilla. Sillon wanha Wäinämöinen 10. Itse noin sanoiksi wirkki: Woi minä polonen poika, Woi poika polon alanen! Jo minä johonki jouwuin, Uros kunnekki utauin! 15. Kuuksi päiwäksi kululle, iäkseni ilman alle, Tuulen tuuwiteltawaksi, Aaltojen ajeltawaksi, Näillä wäljillä wesillä, 20. Lakehilla lainehilla. En tieä polonen poika Polosina päiwinäni, Tällä inhalla iällä, Katowalla kannikalla, 25. Tuulehenko teen tupani, Wetehenkö saunan salwan. Teen mä tuulehen tupani, Ei oo tuulessa tukia; Westän saunani wetehen; 30. Wesi wiepi westokseni. Tuuli tuuli luotehesta, Aalto lännestä ajaksen, Kanto wanhan Wäinämöisen, Pimiähän Pohjolahan, 35. Miesten syöjähän siahan, Urosten upottajahan. Siinä itki Wäinämöinen, Siinä itki ja urisi, Sata haamoa siwulla, 40. Tuhat tuulen pieksälmätä. Sano wanha Wäinämöinen: "Woi minä polonen poika! Kun ma uin omilta mailta, Jouwuin maille wierahille, 45. Näille paikoille pahoille, Teille tietämättömille. Kaikki täällä puut purewi, Kaikki hawut hakkoawi, Kaikki lehmät leikkoawi, 50. Kaikki rietat riiwoawi, Näillä raukoilla rajoilla, Polosilla Pohjan mailla. Enkä tieä tietä käyä, Outo matkoja osoa, 55. Palatakseni kotia, Tulla maille tuttawille; Tiehyt metsähän wetäwi, Onkelmoinen ottelewi. Matka Teppo, tie jumala! 60. Tules tietä neuomahan, Tien wieriä wiittomahan, Rastia rakentamahan, Jotta mies metsät osaisi, Uros korwet arweleisi, 65. Palatessansa kotia, Saahessa omille maille." Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harwahammas, Nousi aiwan aikasehen, 70. Aiwan aika huomenessa; Pian pirtin lämmitteli, Hiilet lietehen kokosi. Siitä pyyhki pienen pirtin, Lautalattian lakasi, 75. Wastasella warpasella, Lautasella lehtisellä. Ammueli rikkasensa Waskisehen wakkasehen. Wei ne ulos usta myöten, 80. Pellolle pihoa myöten. Seisotaksen kuulemahan, Kuulemahan katsomahan, Pellolla perimmäisellä, Takimmalla tanhualla. 85. Kuulewi merelta itkun, Poikki joen juorotuksen. "Ei oo itku lapsen itku, Eikä itku naisen itku; Itku on partasuun urohon, 90. Urina uwantolaisen." Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harwahammas, Työnti wenojen wesille, Kolmilaian lainehille, 95. Souti luoksi Wäinämöisen, Luotsi itkewän urohon. Siinä itki Wäinämöinen, Urisi uwantolainen, Suu liikku, järisi parta, 100. Waan ei leuat lonkaelle, Eikä hampahat hajonne. Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harwahammas, Otti miehen itkemästä, 105. Urohon urisemasta, Istutti wenon perähän, Itse airoille rupesi, Souti poikki Pohjolahan, Portin Pohjolan etehen. 110. Syötti miehen, juotti miehen, Kostutteli kuolemasta; Siitä noin sanoiksi saatti, Kysytteli, lausutteli: "Mitä itket Wäinämöinen, 115. Uikutat uwantolainen?" Waka wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki. "Ikäwä minun tulewi, Ikäwä tulettelewi, 120. Wieras maalla wierahalla, Outo ouossa kylässä. Tuota itken tuon ikäni, Puhki polweni murehin: Kun ma uin omilta mailta, 125. Tulin mailta tuttawilta, Näille ouoille owille, Weräjille wierahille." Louhi Pohjolan emäntä Siitä noin sanoiksi saatti: 130. "Elä itke Wäinämöinen, Uikuta uwantolainen; Hywä tääll' on ollaksesi, Elinaikasi elellä, Pohjan poikajen tiloilla, 135. Asemilla armahilla, Syöä luotasi lihoa, Juoa tuopista olutta." Sillon wanha Wäinämöinen Itse wirkki, noin nimesi: 140. "Kylkehen kylänen syönti Hywissäki wierahissa; Mies on maallansa parempi, Kotonansa korkiampi. Suoppa luoja, luo jumala, 145. Pääsisin omille maille; Parempi omalla maalla Juoa wettä roppehesta, Kuni maalla wierahalla Juoa tuopista olutta." 150. Louhi Pohjolan emäntä Sanan wirkko, noin nimesi: "Niin mitä minulle annat, Kun saatan omille maille, Oman pellon pientarelle, 155. Oman pihan rikkasille?" Sano wanha Wäinämöinen: "Mitäpä kysyt minulta, Kun saatat omille maille, Oman käen kukkumille, 160. Oman kukon kuulumille, Oman saunan lämpimille?" Sano Pohjolan emäntä: "Ohoh wiisas Wäinämöinen! Taiatko takoa sammon, 165. Kirjokannen kirjaella, Yhen joukkosen sulasta, Yhen willan kytkyestä, Yhen otrasen jywästä, Yhen wärttinän muruista; 170. Annan neion palkastasi, Työstäsi tytön ihanan, Saatan sun omille maille, Oman käen kukkumille, Oman kukon laulamille, 175. Oman saunan lämpimille." Waka wanha Wäinämöinen Sanan wirkko, noin nimesi: "En minä takoa taia, Enkä kantta kirjaella; 180. On seppo omalla maalla, Warsin taitawa takoja, Jok' on taiwoa takonut, Ilman kantta kalkutellut, Ei tunnu wasaran jälki, 185. Eikä pihtien pitämä." Sano Pohjolan emäntä, Pohjan akka harwahammas: "Kenpä sampuen takoisi, Kirjokannen kirjoaisi, 190. Yhen joukkosen sulasta, Yhen willan kylkyestä, Yhen otrasen jywästä, Yhen wärttinän muruista; Saisi neion palkastansa, 195. Työstänsä ihanan immen." Silloin wanha Wäinämöinen Sanan wirkko, noin nimesi: "Kun saatat omille maille, Annan seppo Ilmarisen, 200. Joka sampuet takowi, Kirjokannet kirjoawi, Neityet lepyttelewi, Tinarinnat riuwuttawi." Siitä Pohjolan emäntä, 205. Pohjan akka harwahammas, Pani oron juoksemahan, Liinaharjan liikkumahan. Waka wanha Wäinämöinen Itse istuwi rekehen, 210. Korjahan korenteleksen, Ajoa karittelewi, Pimiästä Pohjolasta, Summasta Sariolasta.