Kolmas Runo.
Reading edition
Wäinämöinen tiellänsä tapaa Pohjolan neion taiwon kaarella kauniissa pukemissa istuwan. Jo kysyy puolisoksensa. Neito wiisastelee sitte mieheksi arwelewansa, kun wetäisi munan tuntumattomalle solmulle ja kärettömällä weitsellä jouhen halkaseisi. Ne tehtyä Wäinämöinen uuistaa pyyntönsä. Tyttö yhä wiekastellen jo waatii häntä wärttinän muruista wenettä laatimaan. Niin niistä walmihin saaneelle lupaa tulla, jos kirwes weistäessä ei koskene kiween. Wäinämöinen saapi wenettä weistämään ja lyöpi wahingossa polweensa. Lähtee siitä weren tukkiata tieustelemaan, käy tyhjään kahessaki paikassa, waan löytää kolmannesta.
Tuopa kaunis Pohjan tytti, Maan kuulu, ween walio, Punasukkahan pukewi, Kantokenkähän kapiwi, 5. Pani päällensä parasta, Kaulallensa kaunihinta, Ripehintä rinnoillensa, Walkehinta warrellensa; Istu ilman wempelellä, 10. Taiwon kaarella kajotti, Pukemissa puhtahissa, Walkehissa waattehissa. Waka wanha Wäinämöinen Ajoa karittelewi 15. Pimiästä Pohjolasta, Summasta Sariolasta. Katsahtawi taiwahalle; Kaari on kaunis taiwahalla. Neiti kaunis kaaren päällä, 20. Kapo kaaren kannikalla, Pitelewi pirtojansa. Niisiänsä nostelewi, Kultakangasta kutowi, Hopiaista huolittawi, 25. Kultasesta sukkulasta, Pirralla hopehisella. Waka wanha Wäinämöinen Sanan wirkki, noin nimesi: "Tule neiti korjahani 30. Laskete rekoseheni!" Neiti taiten wastoawi: "Sitte sun mieheksi sanoisin, Urohoksi arweleisin. Jossa jouhen halkaseisit 35. Weitsellä kärettömällä, Ilman tutkamettomalla. Munan solmuhun wetäisit, Solmun tuntumattomaksi." Waka wanha Wäinämöinen 40. Halki jouhen halkasewi Weitsellä kärettömällä, Ilman tutkamettomalla. Munan solmuhun wetäwi. Solmun tuntumattomaksi. 45. Sano wanha Wäinämöinen: "Jo olen jouhen halkassunna Weitsellä kärettömällä, Ilman tutkamettomalla. Munan solmuhun wetänyt, 50. Solmun tuntumattomaksi; Tule neiti korjahani, Laskete rekoseheni!" Neiti taiten wastoawi, Sanowi sanalla tuolla: 55. "Emmä ennen tullekkana. Ennen kun wenosen weistät Keträwarteni muruista, Kalpimeni kappaleista, Kirwon käymättä kiwehen, 60. Kasan kalkahuttamatta." Siitä wanha Wäinämöinen Korjasta kohotteleksen; Otti wärttinän muruja, Keträwarren kiertimiä; 65. Weisti wuorella wenettä. Kalkutteli kalliolla. Weisti päiwän, weisti toisen, Weisti kohta kolmannenki; Ei kirwes kiwehen koske, 70. Kasa kalka kalliohon. Niin päiwällä kolmannella Piru pontta pyörähytti, Lempo tempasi tereä, Hiisi wartta waapahutti; 75. Jo kirwes kiwehen käypi, Kasa kalkko kalliohon. Kirwes kilpisty kiwestä, Kalpistihen kalliosta, Polwehen pojan pätösen, 80. Warpahasen Wäinämöisen. Sen lempo lihoille liitti, Hiisi suonille sowitti; Terä oli syömässä lihoa, Warsi werta särpimässä; 85. Söip' on uuelta lihoa, Weti werta tuorehelta; Weri wuotaen tulewi, Hurme huppellehtamalla. Waka wanha Wäinämöinen, 90. Tietäjä iän ikuinen, Kaikkien sanojen salpa, Ei se tuota tunnekkana. Itse loihen loihtiaksi, Sai itse saneliaksi, 95. Luki synnyt syitä myöten, Luottehet lomia myöten. Niin ei muista muutamia Weren suuria sanoja, Joista salpa saatahisi, 100. Luja lukko tuotahisi, Noille rauan ratkomille, Suu sinerwän silpomille. Tulewalle tukkiaksi, Salwaksi samoajalle. 105. Weri juoksewi jokena, Hurme aallossa ajawi, Polwesta pojan totisen, Warpahasta Wäinämöisen. Ei ollut sitä jokea, 110. Ei ojoa ollenkana, Jok' ei tullut tulwillehen Noita liikoja weriä. Eik' ollut sitä mäkeä. Eikä kummun kukkulata, 115. Eikä wuorta korkiata, Jok' ei tullut tulwillehen Polwesta pyhän urohon, Warpahasta Wäinämöisen. Jopa tuskiksi tulewi, 120. Läylemmäksi lankiawi, Painuwi pakolliseksi; Waka wanha Wäinämöinen Pani warsan waljahisin Ruskian reen etehen, 125. Itse reuoksen rekehen, Kohennaksen korjahansa. Laski wirkkua witsalla, Helähytti helmiswyöllä; Wirkku juoksi, matka joutu, 130. Reki wieri, tie lyheni. Jo ajo awointa tietä Alimmaisehen talohon; Yli kynnyksen kysywi, Tietäjätä tieustawi: 135. "Oisiko talossa taassa Rauan raannan katsojoa. Tämän tulwan tukkioa, Weren summan sulkioa?" Oli lapsi lattialla, 140. Imewäinen istumassa; Lausu lapsi lattialta, Imewäinen istuwalta: "Ei ole talossa taassa Uron tuskan tuntioa, 145. Rauan raannan katsajoa. Puun jälen puhelioa. Ompi toisessa talossa. Aja toisehen talohon." Waka wanha Wäinämöinen 150. Laski wirkkua witsalla, Helähytti helmiswyöllä; Ajoa suhuttelewi Ylimmäistä tietä myöten, Ylimmäisehen talohon. 155. Kysy kynnyksen takoa, Ano alta ikkunaisen: "Oisiko talossa taassa Rauan raannan katsojoa. Tämän tulwan tukkioa, 160. Weren summan sulkioa?" Akka on wanha waipan alla, Kieli palku pankon päässä, Akka wanha kolmihammas, Entinen talon emäntä. 165. Tuli akka ikkunahan, Siitä noin sanoiksi saatti: "Ei ole talossa taassa Uron tuskan tuntioa, Wammojen wakittajoa, 170. Suonikosken sortajoa, Salpoa werisatehen, Weritulwan tukkioa. Ompi toisessa talossa. Aja toisehen talohon." 175. Waka wanha Wäinämöinen Laski wirkkua witsalla, Helähytti helmiswyöllä; Ajoa suhuttelewi Äärimmäistä tietä myöten, 180. Äärimmäisehen talohon. Yli kynnyksen kysywi, Lausu lakkapuun takoa: "Oisiko talossa taassa Rauan raannan katsojoa, 185. Tämän tuiman tukkioa, Weren kumman sulkioa?" Ukko on uunilla asuwa, Halliparta harjun alla; Ukko uunilta urahti, 190. Halliparta paukutteli; "Sulettun' on suuremmatki, Tukittuna tuimemmatki, Jalommatki jaksettuna, Woituna wäkewämmätki, 195. Luojan kolmella sanalla, Pyhän synnyn säätämällä, Joet suista, järwet päistä, Kosket kowat kuohumilta, Selät niemien nenistä, 200. Kannakset kapeimmilta."