Kuues Runo.
Reading edition
Lemminkäinen yritäksen Pohjan tyttöä kosihin. Emo kieltää lähtemästä, surmaa Pohjan noijilta pojalleen pelkääwä. Lemminkäinen jo päätänsä harjaawa nakkaa suan käestänsä lausumalla, sillon häntä surmattawan, konsa suka werta wuotanee. Niin waraeleksen ja lähtee matkalle. Tulee kylään, ajaa talo talolta ja kysyy jo kahestaki paikasta hewosensa riisujata. Ei saanut, ajaa eille Pohjolan pihalle. Kuulee tuwassa laulajoita ja pistäksen sisälle. Ihmetellään ku lienee outo, kun häntä ei koiratkana haukkune. Lemminkäinen wirkkaa ei siksi tulleensakan ja alkaa lauloa. Niin laulo miehet kunne kunki tuwasta, yhen waan heitti laulamatta wanhan sokia ukon. Kysy ukko miksi häntäkin ei laulanut. Sanoo Lemminkäinen ei senlaiseen herjaan koskewansa. Tästä ukko suuttunut lähtee Tuonelan joelle siellä Lemminkäistä uottawa.
Itse lieto Lemminkäinen, Itse kaunis kaukomieli, Lähtiäksensä kokewi, Tullaksensa toiwotteli 5. Pohjan poikajen tulille, Lapin lasten tanterille. Kesän kengitti hewoista, Talwen rautoja rakenti, Waljasti tulisen ruunan 10. Tulisella tanterella; Wesi tippu wempelestä, Raswa rahkehen nenästä. Niin sanowi Lemminkäinen: "Oi emoni, waimo wanha, 15. Jospa paitani pesisit Mustan käärmehen mujuilla, Kesäkuilla kuiwoaisit, Mun kosihin mennäkseni Neittä kylmästä kylästä, 20. Piikoa Pimentolasta." Emo kielteä käkewi, Warotteli waimo wanha: "Ellös menkö poikueni Ilman tieon tietämättä, 25. Ilman taion taitamatta, Pohjan poikajen tulille, Lapin lasten tanterille; Siellä Lappi laulanewi, Tunkenewi Turjalainen, 30. Suin sytehen, päin sawehen, Kypenihin kyynäswarsin, Koprin kuumihin porohin." Niin sanowi Lemminkäinen: "Jo minua noiat noitu, 35. Noiat noitu, kyyt kiroili, Koki kolme Lappalaista, Yhtenä kesäissä yönä, Alasti alakiwellä, Ilman wyöttä, waattehitta. 40. Sen werran minusta saiwat, Min kirwes kiwestä saapi, Napakaira kalliosta, Järky jäästä iljanesta, Tuoni tyhjästä tuwasta. 45. Jos tahon tasalle panna, Miesten werroille weteä, Itse laulan Lappalaisen, Itse tungen Turjalaisen, Käsin kalman kattilahan, 50. Koprin ilmahan kowahan, Polwin hyytä hyppimähän, Säärin jäätä särkemähän, Riitettä repäsemähän; Laulan halki hartionsa, 55. Puhki leukansa puhelen, Paian kauluksen kaheksi, Rikki rintalastasesta." Emo kielteä käkewi, Warotteli waimo wanha: 60. "Ellös wainen poikueni Lähkö neittä Pohjolasta, Piikoa Pimentolasta; Tuho ainaki tulewi, Hukka lieto Lemminkäistä, 65. Tuho poikoa pätöistä. Ei sinussa laulajaa, Pohjan poikien sekahan, Etkä tunne kieltä Turjan, Maha lausua Lapiksi." 70. Sillon lieto Lemminkäinen, Oli päätänsä sukiwa, Hapsiansa harjaawa, Lähtiäksensä kosihin, Mennäksensä Pohjolahan. 75. Suan orrelle ojensi, Harjan paino patsahasen; Itse tuon sanoiksi wirkki: "Sillon on hukka Lemminkäistä, Tuho poikoa pätöistä, 80. Kun suka werin waluwi, Harja hurmehin loruwi." Siitä läksi Lemminkäinen Wasten kieltoa emonsa, Warotusta wanhempansa. 85. Missä mies waraeleksen? Jo wähin waraeleksen Owen suussa alla orren, Pirtin pihtipuolisessa, Weräjillä wiimmesillä. 90. Ei oo ne warat wäkewät, Missä mies waraeleksen? Korwalla tulisen kosken, Pyhän wirran pyörtehessä; Siinä mies waraeleksen, 95. Hyöteleksen, wyötteleksen, Rautapaitohin paneksen, Teräswöihin telkitäksen. Sanowi sanoilla näillä: "Mies on lustuissa lujempi, 100. Rautapaiassa parempi, Teräswyössä tenhosampi, Noien noitien noroille, Tietomiesten tienohille, Jottei huoli huonommista, 105. Tottele hywiäkänä." Laski wirkkua witsalla, Helähytti helmiswyöllä; Wirkku juoksi, matka joutu, Reki wieri, tie lyheni. 110. Ajo päiwän, ajo toisen, Kohta kolmannen ajawi. Kylä wastahan tulewi; Ajoa suhuttelewi Alimmaista tietä myöten 115. Alimmaisehen talohon. Yli kynnyksen kysywi, Lausu lakkapuun takoa: "Oisiko talossa taassa Rinnukseni riisujaa, 120. Aisani alentajoa, Luokin lonkahuttajoa?" Lausu lapsi lattialta, Poika portahan nenältä: "Ei ole talossa taassa 125. Rinnuksien riisujaa, Aisojen alentajoa, Luokin lonkahuttajoa." Mitä huoli Lemminkäinen; Laski wirkkua witsalla, 130. Helähytti helmiswyöllä, Ajoa suhuttelewi Keskimmäistä tietä myöten Keskimmäisehen talohon. Yli kynnyksen kysywi, 135. Lausu lakkapuun takoa: "Oisiko talossa taassa Rinnukseni riisujoa, Aisani alentajoa, Luokin lonkahuttajoa?" 140. Lausu akka lattialta, Kielipalku pankon päästä: "Kyllä saat talosta taasta Rinnuksesi riisujoita, Aisasi alentajoita, 145. Luokin lonkahuttajoita; Ompa kyllä kymmenenki, Saatpa jos tahot satoja, Jotka sulle kyyin saawat, Antawat ajohewosen, 150. Yli meret mennäksesi, Lammit luikahellaksesi, Isäntäsi iltaselle, Emäntäsi einehelle, Muun perehen murkkinalle. 155. Saaha kukkona kujahan, Kanan lassa kartanolle, Mennä kynsin kynnyksessä, Poikkipuolin portahalla, Siwun sintsin lattialla." 160. Mitä huoli Lemminkäinen, Sanan wirkko, noin nimesi: "Oisi akka ammuttawa, Koukkuleuka kolkattawa." Laski wirkkua witsalla, 165. Helähytti helmiswyöllä; Ajoa suhuttelewi Wierimmäistä tietä myöten Wierimmäisehen talohan. Niin pihalle tultuansa 170. Lyöpi maata ruoskallansa; Utu nousi ruoskan tiestä, Mies nuori u'un seassa, Sepä riisu rinnuksia, Sepä aisoja alenti, 175. Sepä luokit lonkahutti. Siitä lieto Lemminkäinen Itse korwin kuuntelewi; Kuuli ulkoa runoja, Läpi sammalen sanoja, 180. Läpi lauan laulajoita, Läpi seinän soittajoita. Meni nurkasta tupahan, Sai sisähän salwomesta, Jott' ei häntä koirat kuultu, 185. Eikä haukkujat hawattu. Tupa oli täynnä tuppisuita, Jakku miehiä jaloja, Siltalauat laulajoita, Owen suu osoawia, 190. Siwuseinä soittajoita, Peripenkki tietäjiä, Karsina karehtioita; Nuo laulowat Lapin wirttä, Hiien wirttä winguttiwat. 195. Itse Pohjolan emäntä Liikku sillan liitoksella, Lieho keskilattialla. Sanowi sanalla tuolla: "Olipa tässä ennen koira, 200. Rakki rauan karwallinen, Lihan syöjä, luun puria, Weren uuelta wetäjä; Mi sinä lienet miehiäsi, Ja kuka urohiasi, 205. Kun ei sua koirat kuultu, Eikä haukkujat hawattu." Sano lieto Lemminkäinen: "En mä tänne tullutkana Tawoittani, tieottani, 210. Mahittani, maltittani, Ilman innotta isäni, Waruksitta wanhempani, Suuhun Untamon susien, Kitahan kirokawetten." 215. Siitä lieto Lemminkäinen Itse löihen loihtiaksi, Laikahutti laulajaksi; Laulo laulajat parahat Pahimmiksi laulajoiksi, 220. Kiwikintahat kätehen, Kiwiharkko hartioille, Kiwilakki päälaelle, Kiwet suuhun syrjin syösti, Paaet lappehin lapeli, 225. Parahille laulajille, Tietäwimmille runoille. Niin laulo mokomat miehet Kissan kirjawan rekehen, Kissan tuonne kiiätellä, 230. Eteämmä ennätellä, Pohjan pitkähän perähän, Lapin laajahan salohon, Kuss' ei kule karjan kynsi, Waella hewosen warsa. 235. Ja laulo mokomat miehet Lapin laajalle lahelle, Miesten syöjälle selälle, Urosten upottajalle, Josta welhot wettä juowat, 240. Tulikulkut tuioawat. Ja laulo mokomat miehet Rutjan koskehan kowahan, Kinahmehen ilkiähän, Johon puut päin putoowat, 245. Perin wieriwät petäjät, Hongat latwoin lankiawat. Siinä lieto Lemminkäinen Laulo nuoret, laulo wanhat, Laulo kerran keski laaun, 250. Yhen heitti laulamatta Ulappalan ukko wanhan, Ukko wanhan umpisilmän. Niin ukko sanoiksi wirkki: "Oi sie lieto Lemmin poika, 255. Laulot nuoret, laulot wanhat, Laulot kerran keski laaun, Niin miks et minua laula?" Se on lieto Lemminkäinen Sanan wirkko, noin nimesi: 260. "Niin siks en sinua laula, Kun sä miessä nuorempana Makasit oman emosi, Wanhempasi waiwuttelit; Itse herjasit heposet, 265. Juoksuttelit suorajouhet, Suon selällä, maan nawalla, Ween liiwan liikkumilla." Ulappalan ukko wanha, Ukko wanha umpisilmä, 270. Kowin suuttu ja wihastu; Meni ulos usta myöten, Pihalle wajoa myöten, Juoksi Tuonelan joelle, Siellä katso Kaukomieltä, 275. Wiikon wuotti Lemminkäistä.