Wiies Runo.
Reading edition
Wäinämöinen lähtee kotia, laulaa ison suunnattoman kuusen matkalla ja kuun ja otawan latwalle. Kotia tulleelta kysyy Ilmarinen, mit' oli mielipahoissa. Sanoo Wäinämöinen Pohjolassa ihanan neien olewan Ilmarista kosiin kehottawa. Ilmarinen tästä arwelee Wäinämöiseltä itsensä Pohjolaan luwatuksi, eikä lupaa lähteä. Niin käskee Wäinämöinen häntä outoa kuusta katsomahan. Lähtee Wäinämöisen kera, tulee paikalle, nousee kuuta ja otawata latwasta ottamaan. Latwaan kohottua laulaa ison tuulen Wäinämöinen, joka kuusinensa, päiwinensä, wie Ilmarisen Pohjolaan. Siellä hän sepäksi kuultu pannaan sammon taonnalle. Rakentaa pajan, hankkii tuulet lietsomaan, ja takoo sammon, jonka sitte walmihina Pohjolan emäntä kiwimäkeen tallitsee. Ilmarinen itse, neien suostuttamatta, lähtee Pohjolasta kotia ja kertoo Wäinämöiselle sammon takoneensa.
Waka wanha Wäinämöinen Kohta lähtewi kotia, Pani warsan waljahisin, Ruskian reen etehen, 5. Itse reuoksen rekehen, Korjahan kohentelihen. Laski wirkkua witsalla, Helähytti helmiswyöllä, Wirkku juoksi, matka joutu, 10. Reki wieri, tie lyheni, Jalas koiwunen kolasi, Korja kultanen kulisi. Ajawi, karettelewi Noita Wäinölän ahoja, 15. Kalewalan kankahia, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Syö susi unen näkiä, Tapa tauti Lappalainen; Ei sanot saawani kotia 20. Enämpi eläwin silmin, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan walkiana, Näille Wäinölän ahoille, Kalewalan kankahille." 25. Siitä wanha Wäinämöinen Laulelewi, taitelewi; Laulo kuusen kukkalatwan, Kukkalatwan, kultalehwän. Latwan työnti taiwahalle, 30. Puhki pilwien kohotti, Lehwät ilmoille lewitti, Halki taiwahan hajotti. Laulelewi, taitelewi; Laulo kuun kumottamahan 35. Kultalatwa kuusosehen; Laulo oksille otawan. Ajawi, karettelewi Kohti kullaista kotia Alla päin pahoilla mielin, 40. Kun oli seppo Ilmarisen, Takojan iän ikuisen, Luwannut lunastimeksi, Oman päänsä päästimeksi, Pimiähän Pohjolahan, 45. Summahan Sariolahan. Seppo wastahan tulewi: "Woi sie wanha Wäinämöinen, Mit' olet pahalla mielin, Kaiken kallella kypärin?" 50. Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Sinä seppo Ilmarinen, Lankoni emoni lapsi, Lähe neittä noutamahan, 55. Päätä kassa katsomahan, Pimiästä Pohjolasta, Summasta Sariolasta. Kun on neiti Pohjolassa, Impi kylmässä kylässä, 60. Jok' ei suostu sulhosihin, Mielly miehiin hywihin; Kiitti puoli pohjan maata, Kun ompi kowin koria, Lihan läpi luu näkywi, 65. Luun läpi yin näkywi. Saatat sie takoa sammon, Kirjokannen kirjaella, Niin saat neion palkastasi, Työstäsi tytön ihanan." 70. Itse seppo Ilmarinen Sanan wirkko, noin nimesi: "Joko sie minun menetit Pimiähän Pohjolahan Oman pääsi päästimeksi, 75. Itsesi lunastimeksi! En sinä pitkänä ikänä, Kuuna kullan walkiana, Lähe Pohjolan tuwille, Sariolan salwoksille, 80. Miesten syöjille sioille, Urosten upottajille." Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ohoh seppo Ilmarinen, 85. Lähkös kuusta katsomahan, Kun on nossut taiwahalle, Puhki pilwien kohonnut, Lehwät ilmoille lewennä, Halki taiwahan hajonna. 90. Ompi kummat kuusosessa: Kuu uusi kumottamassa, Kultalatwa kuusosessa, Ompi oksilla otawa." Läksit kuusta katsomahan 95. Tuonne Wäinölän aholle, Sano wanha Wäinämöinen: "Nyt sie seppo weikkoseni Noskos kuuta noutamahan, 100. Otawaista ottamahan, Kultalatwa kuusosesta." Siitä seppo Ilmatinen Nousi puuhun korkialle, Ylähäksi taiwahalle; 105. Nousi kuuta noutamahan, Otawaista ottamahan, Kultalatwa kuusosesta. Sillon wanha Wäinämöinen Lauloa hyrähtelewi; 110. Laulo tuulen tuppurihin, Ilman raiwohin rakenti. Sanowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "Ota tuuli purtehesi, 115. Ahawa wenosehesi, Wieä, wiillätelläksesi, Pimiähän Pohjolahan." Otti tuuli purtehensa, Ahawa wenosehensa, 120. Wieä, wiillätelläksensä Pimiähän Pohjolahan. Siinä seppo Ilmarinen Jopa kulki, jotta joutu, Pimiähän Pohjolahan, 125. Summahan Sariolahan. Kulki tuulen tietä myöten, Ahawan ratoa myöten, Yli kuun, alatse päiwän, Otawaisten olkapäitse, 130. Pääty Pohjolan pihalle, Sariolan saunatielle; Eikä häntä koirat kuultu, Eikä haukkujat hawattu. Louhi Pohjolan emäntä, 135. Pohjan akka harwahammas, Itse päätywi pihalle, Itse ennätti sanoa: "Mi sinä lienet miehiäsi, Ja kuka urohiasi; 140. Tulit tuulen tietä myöten, Ahawan ratoa myöten, Eikä koirat kohti hauku, Eikä wirka willahännät." Sano seppo Ilmarinen: 145. "Emmä tänne tullukkana Kylän koirien kuluksi, Willahäntien wihaksi, Näillä ouoilla owilla, Weräjillä wierahilla." 150. Siitä Pohjalan emäntä Kysäsewi wierahalta: "Oletko tullut tuntemahan, Tuota seppo Ilmarista, 155. Takojata taitawinta?" Se on seppo Ilmarinen Sanan wirkko, noin nimesi: "Itse olen seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen." 160. Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harwahammas, Pian pistihen tupahan, Sanowi sanalla tuolla: "Neityeni nuorempani, 165. Lapseni wakawimpani, Pane päällesi parainta, Kaunihinta kaulallesi, Ripehintä rinnoillesi, Warrellesi walkeinta; 170. Jo on seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, Saanut sammon laaintahan, Kirjokannen kirjantahan. Tuopa kaunis Pohjan tytti, 175. Maan kuulu, ween walio, Meni aittahan mäellä; Kolme on aittoa mäellä, Yksi on emosen aitta, Se aitta parahin aitta. 180. Siellä on arkku arkun päällä, Lipas lippahan lomassa; Aukasi parahan arkun, Kimahutti kirjokannen, Löysi kuusi kultawyötä, 185. Wiisi willaista hametta; Puki päällensä parasta, Kaulallensa kaunihinta, Ripeintä rinnoillensa, Warrellensa walkeinta. 190. Siitä Pohjolan emäntä Käytti seppo Ilmarisen Tuolla Pohjolan tuwassa, Sariolan salwoksessa. Syötti miehen syöneheksi, 195. Juotti miehen juoneheksi, Apatti alanenäksi, Uuwutti unelliseksi; Pani maata matkamiehen, Neien wierehen wenytti. 200. Siitä Pohjolan emäntä Itse tuon sanoiksi wirkki. "Ohoh seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, Saatatko takoa sammon, 205. Kirjokannen kirjaella, Yhen joukkosen sulasta, Yhen willan kylkyestä, Yhen otrasen jywästä, Yhen wärttinän muruista; 210. Niin saat neion palkastasi, Työstäsi tytön ihanan." Sillon seppo Ilmarinen Sanan wirkko, noin nimesi: "Jo taisin takoa Sammon, 215. Kirjokannen kirjaella, Yhen joukkosen sulasta, Yhen willan kylkyestä, Yhen otrasen jywästä, Yhen wärttinän muruista; 220. Kun olin taiwoista takowa, Ilman kantta kalkuttawa, Ilman alkosen alutta, Riporihman tehtysättä." Siitä seppo Ilmarinen, 225. Takoja iän ikuinen, Läksi sammon laaintahan, Kirjokannen kirjantahan. Kysy paikalta pajoa, Kaikkia sepinkaluja; 230. Ei pajoa Pohjolassa, Pihtiä Pimentolassa, Ei pajoa, ei paletta, Ahjoa, alasintana, Wasaroa warttakana. 235. Sillon seppo Ilmarinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Akat tuosta tuskautoho, Herjat kesken heittäöhö; Waan ei mies pahempikana, 240. Uros untelompikana." Etsi ahjonsa alusta, Leweyttä lietsehensä, Pohjolan kiwimäellä, Rautasella kalliolla, 245. Wuorella teräksisellä. Löysi paikkoa palasen Aloa aniwähäsen, Johon paino palkehensa, Lewitteli lietsehensä, 250. Alasimensa asetti. Pani orjat lietsomahan, Palkkalaiset painamahan; Orjat lietso löyhytteli, Palkkalaiset painatteli; 255. Lietso päiwän, lietso toisen, Lietso kohta kolmannenki, Syli syttä hartiolla, Kyynärä kywentä päässä, Waaksa muulla wartalolla, 260. Kortteli kowa nokea. Jo päiwällä kolmannella Itse seppo Ilmarinen Katso ahjonsa alusta, Lietsehensä liepehiä: 265. "Saako sampo walmihiksi, Kirjokansi kirjatuksi?" Ei saa sampo walmihiksi, Kirjokansi kirjatuksi. Siitä seppo Ilmarinen 270. Saapi tuulet lietsomahan; Lietso tuulet löyhytteli, Itä lietso, lietso länsi, Etelä enemmän lietso, Pohjanen puhu kowasti. 275. Lietso päiwän, lietso toisen, Lietso kohta kolmannenki; Päiwälläpä kolmanella Itse seppo Ilmarinen Katso ahjonsa alusta, 280. Lietsehensä liepehiä; Sampo tungeksen tulesta, Alta ahjonsa ajaksen. Siitä seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, 285. Takoa taputtelewi, Lyöä lyyhäyttelewi, Pajassa owettomassa, Ilman ikkunattomassa. Päiwät sampoa takowi, 290. Kirjokantta kalkuttawi, Yöt on neittä miestyttäwi, Impeä lepyttelewi. Saipa sampo walmihiksi, Kirjokansi kirjotuksi; 295. Ei saa impi miestytyksi, Neitonen lepytetyksi. Siitä jauho uusi sampo, Kirjokansi kiikutteli; Jauho purnon puhtehessa, 300. Jauho purnon syötäwiä, Purnon toisen myötäwiä, Kolmannen kotipitoja. Niin ihastu Pohjan akka, Saatto sitte sammon tuonne 305. Waaran waskisen sisähän, Pohjolan kiwimäkehen, Yheksän lukun taaksi. Sihen juuret juurruttele Yheksän sylen sywälle; 310. Juuren juurti maaemähän, Toisen wesiwiertehesen, Kolmannen kotimäkehen. Itse seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, 315. Allapäin pahoilla mielin, Kahta kallella kypärin, Jo tuossa ajattelewi, Pitkin päätänsä pitäne Miten olla, kuin eleä, 320. Pimiässä Pohjolassa. Sano Pohjolan emäntä: "Ohoh seppo Ilmarinen, Laatisiko mieli mennä, Elomaille entisille? 325. Sano seppo Ilmarinen: "Sinne mieleni tekisi Elomaille entisille, Kotihini kuolemahan." Louhi Pohjolan emäntä 330. Syötti miehen, juotti miehen, Panewi perähän purren, Nosti tuulen tuulemahan; Sillä seppo Ilmarinen Matkasi omille maille, 335. Kohti kullaista kotia, Entistä elosioa. Kysy wanha Wäinämöinen Ilmariselta sepolta: "Weli seppo Ilmarinen, 340. Lankoni emoni lapsi, Joko laait uuen sammon, Kirjokannen kirjaelit?" Sano seppo Ilmarinen, Itse laatia pakisi: 345. "Jopa jauho uusi sampo, Kirjokansi kiikutteli; Jauho purnon puhtehessa, Jauho purnon syötäwiä, Purnon toisen myötäwiä, 350. Kolmannen pieltäwiä."