UKKO JA NUORUKAISET.
Reading edition
Kauniina kesä-iltana Yks vanhus istui seurassa Nuorten, jotk' hänen puhetta Ihaillen kuuntelit. Hän elämästään jutteli Ja viisauttaan saarnasi Ja surut, riemut ennusti, Jotk' heitä odotit.
Hän puhui esi-isistä. Ja heidän urotöistä, Sen kansan kärsimyksistä, Jonk' omaks nimitti. Kun loppui kertomuksensa, Hän kirkastetull' muodolla Loi silmäns kuulioihinsa Ja täten saneli:
"Te nuorukaiset Suomenmaan Nyt vala vahva vannokaat, Ett' ootte valmiit valvomaan Ylitse Suomenne, Sen sivistystä edistään, Sen vaurautta enentään Ja henkennekin heittämään Maan eestä isäinne.
Oi isäinmaa sa ihana! Mun muistojeni satama Ja toivojeni unelma, Sun eestä rukoilen: Sun voimat nuoret varttukoot Ja lastes' kautta karttukoot, He kilvaten sua suojelkoot Sa Suomi suloinen!"