LINTUJEN KÄRÄJÄT.
Reading edition
Mitäs linnut miettivät? Kurkistellen katsovat Harakat ja peipposet, Närhit, sirkut, varpuset? Mies pellon vakoopi, Vakoon jyvät kylvääpi.
Atrialle läksi mies, Linnut tehtävänsä ties, Sissivät nyt sirkkuset, Vakoilivat varpuset. Söivät hekin atrian Runsaan sekä makian.
Pikku pajutuikkinen Nokki myös jyväsen, Kadehtien katsoit muut, Kohti lensit, auki suut, Pajulinnun käärivät, Veriseksi pieksivät.
Kärajiin nyt poloisen Veivät, la'in etehen, Kurki sitten valittiin Tuomariksi, istuttiin, Laklat lautamiehinä, Peipot valamiehinä.
Kurki huusi kurkustaan, Kajahutti kaulastaan: "Ootkos syönyt jyviä, Köyhän miehen kylvöä?" Pajutuikki vapisten Vastas': "otin pikkuisen."
Kurki, päätään nostaen, Julistavi päätöksen: "Kosk' oot jyvät ottanut Luvatta ja tallannut Pellon, kaulas katkotaan, Joka tiedoks annetaan."
Lausui la'en rajasta Pääsky varsin vihassa: "Varastathan sinäki Kurki, otat oloksi'i, Mit' et syö, kannat pois, Aivan niinkuin omas' ois."
Kurki ylös kurkisti, Pahan äänen parkasi: "Köyhält en ma varasta, Löydän ruokaa muualta, Metsästä syön marjoja, Karpaloita suolta."
"Kanssasi en inttämään Rupea nyt vähääkään," Lausui pääsky — "riemuksi Olen ma, en ristiksi Ihmisille, sanoman Tuon suven armahan."