TÄHTITAIVAS..
Reading edition
Avaruudessa Hiljaisuudessa Sulosilmät tähdet säihkyvät. Miten syttyvät Armaat tähtelät? Kuinka kauan silmää iskevät?
Kaikkivaltias, Luoja laupias, Joka johtaa heidän kiertoaan, Hän ne mahdillaan Saapi sammumaan, Hän myös uudet luopi loistamaan.
Kuinka kaunis yö! Niinkuin hopee vyö Linnun-radan tähdet hohtavat. Lukemattomat Siellä mailmat Mieltäs' äärettömiin johtavat.
Tuoll' on Seulaset, Joita ihmiset Wäinön virsuiksi myös nimitit. Vanhain plejadit, Kun he ilmausit, Merimiehet merta kyntelit.
Taivaan koriste, Wäinön viikate Välkkyy etelässä, pohjassa Astuu vakava, Vanha Otava, Takanansa seuraa Vartija.
Sinä, tähdistä, Jok' oot likinnä, Aurinko! Kun sätees valaisee Meitä, vaalenee Taivas, virkenee Luonto unestaan ja riemuitsee.
* * *
Kun sa ylhäälle Katsot, taivaalle Ja näet avaruuden aartehet Isot, pienoiset Tähdet, etäiset, Jotka loistaa siellä tuhannet:
Mieti ihminen, Kuink' oot vähäinen, Verrattuna koko mailmaan, Koko mailmaan, Jok' on raiska vaan, Kuu sen vertaa suureen Luojaan.