LAPSUUDEN MUISTOJA.
Reading edition
Nyt muiston päivä valaiseepi Lapsuuden olot herttaiset Ja etähältä lumoileepi Mun eteen ajat muinaiset.
Mun armas koti koivuin suojass Tuoll' siintää joen varrella. Siell' oli elämä niin huojas Kuin leivon ompi taivaalla.
Siell' olit ajan vietteheni Niin varsin vaatimattomat Ja tullen ikäväni meni Kuin kevään pilvenhattarat.
* * *
Syksyn kylmät jäiset sillat Jokehen kun synnytit, Luistimeni aamut, illat Kirjat niihin piirtelit.
Aaltoellen jäinen vaippa Alla jalan ratisi. Usein pitkä vuotaraippa Laski miehen pitkäksi.
Talven tullen enimmästi Matkojani mittelin Suksilla ja taitavasti Isot mäet samosin.
Silloin näki tähti taivas Kumman näön törmässä, Lumipallo tietä raivas, Henki asui sisässä.
Kuurassa mun oli tukka, Iljangolla vaattehet, Tuskin kuivin poika-rukka, Mäkeen pyrki aattehet.
Lysti mäen rintehessä Oli kilpaa hyppiä, Uimisaikaa oottaessa, Rapakoissa räiskiä.
Ja kesän tullen, vetten rannat Päiväkaudet asuikin, Askeleet kuin meren sannat, Jälkeheni jättelin.
Kun vavan laskin olaltani, Ja loihdin ongen syljellä, Niin useampi kala pani Sen kohta leukapieleensä.
* * *
Se aik' on mennyt — milloin, milloin, Niin herttaisessa valossa Maailma hohtaa, kuni silloin? — Ei tällä puolen hautoa.