XI. Pesu- ja ristimävesi.

Taikakäsityksissä ajatellaan usein jo paljaan kosketuksen saattavan olla ruumiillisen substanssin tartuttajana ja siirtäjänä. Tämän kannalta on luonnollista, että se vesi, joka on ollut välittömässä yhteydessä ruumiin kanssa ja saattanut liuottaa itseensä ihmisen ruumiillisen olemuksen hiukkasia, esim. hikeä, varsin suuressa määrässä on hänen organisminsa tartuttama ja tällä tavoin hänen personallisuutensa täyttämä. Tästä syystä pesuvedellä onkin taikuudessa täysin samanarvoinen asema varsinaisen ruumiillisen substanssin rinnalla.

Näissä käsityksissä saa määrätyissä elämäntiloissa käytettävä ja määrätyiden ihmisten pesuvesi erikoisen merkityksen. Tarkasteltakoon niistä ensiksi lapsen ensimäisessä pesussa käytettävään veteen kohdistuvia tapoja ja luuloja.

Uuden ihmisolennon ilmautuminen maailmaan on, sekä jo ennen syntymistä että varsinkin sen aikana ja pitkän aikaa jälkeenkinpäin, joka askeleella kiedottu maagillisten käsitysten taikaverhoon. Syntyessään ja kauan aikaa jälkeenkinpäin lapsi on erikoisessa taianomaisessa herkkyyden ja vastaanottavaisuuden tilassa, joka velvoittaa noudattamaan suurta huolenpitoa ja varovaisuutta kaikessa, mikä kohdistuu häneen tahi jollakin tavoin on yhteydessä hänen kanssaan. Varsinkin kaikki se, minkä kanssa lapsi ensi kerran joutuu kosketuksiin, saa erikoisen tärkeyden. Näin on etenkin ensimäisen pesuveden ja lapsen pesun laita yleensä.

Jo sellaisenaan, ennen ensimäistä kylvettämistä siinä, ajatellaan pesuveden voivan vaikuttaa lapseen, antaa hänelle joko hyviä tahi vahingollisia ominaisuuksia. Veteen saattaa näet sisältyä esim. vahingollisia taikavoimia, ja siksi on se ennen kylvettämistä tehtävä vaarattomaksi. Toiselta puolen voidaan ensimäisen kylvyn ja siinä käytetyn veden avulla, sitä tarkoituksenmukaisesti valmistamalla, kylvetettävään siirtää toivotuita ominaisuuksia. Tämän kaiken vuoksi ensimäinen pesu- eli kylvetysvesi monia taikatemppuja noudattaen hyvin huolellisesti valmistetaan.

Suomessa ensimäiseen pesuveteen pannaan erilaisia esineitä tahi aineita, esim, kolme koivun lastua, hореарikari, раikoitellen vihkisormus, tahi tyttölapselle äidin kihlasormus, jonka katsotaan täysi-ikäisenä takaavan hänelle hyvän naimaonnen.[663] Tytön ensimäiseen pesuveteen on Hämeessä pantava hopealusikoita ja huuhdottava ne siinä; toisen tiedon mukaan raha, jotta lapsesta aikuisena tulisi rikas.[664] Suomen Karjalassa pannaan veteen hopearaha ja vähän tervaa, "jottei rupi käj",[665] Keski-Suomessa kolme hiiltä ja sormus,[666] Lapissa tulirauta, sakset ja mustaa villaa.[667]

Näistä pesuveden valmistuksessa käytettävistä taikaesineistä useat ovat selvästi ehkäisevää tarkoitusta palvelevia, aiottuja estämään vedessä mahdollisesti piilevien pahojen voimien ja ominaisuuksien vaikutusta ja siirtymistä kylvetettävään. Tällaisiksi lienevät katsottavat hiilet tahi kekäleet, terva, erinäiset rautaesineet, veteen sylkeminen, suola, tulikivi ja osaksi myöskin raha.

Toisten pesuveteen pantavien esineiden käytännön perustana on ollut sellaisten ominaisuuksien siirtäminen kylvetettävään, jota veteen pantavan esineen ajatellaan edustavan. Hyvin usein käytettävien kulta- ja hopeaesineiden ajateltiin varmaankin antavan kauneuttansa ja loistoansa, tekevän kylvetettävän ihon hohtavan kauniiksi, samalla kuin mielikuva rikkaudestakin on saattanut olla tietoisuudessa. Koivun lastun käyttöön on saattanut liittyä ajatusparallelli kylvetettävän ja nuoren koivun valkeudesta, rehevyydestä ja kasvuvoimasta.

Koska pesuvesi pesun jälkeen sisältää lapsen ruumiillisen olemuksen ainehiukkasia, se jälkeenkinpäin säilyttää läheisen yhdyssiteen kylvetettyn. Näkymättömien sympatetisten siteiden kautta sillä saattaa olla lapseen aina sen laatuinen — joko edullinen tahi vahingollinen — vaikutus, minkälaisen käyttelyn tahi kohtalon alaiseksi se on joutunut. Tästä johtuvat toiselta puolen monilukuiset kiellot ja rajoitukset käytetyn pesuveden kanssa meneteltäessä, toiselta yhtä monilukuiset käyttöohjeet ja temput.

Kun pesuvesi monin taikatempuin on valmistettu, pestään sillä Suomessa lasta kolme kertaa,[668] paikoitellen kuusi, jopa yhdeksänkin kertaa, siihen tarpeen mukaan aina uutta lisäämällä.[669] Toisaalta varovaisuuspyrkimys ilmenee pesemiskieltona. Lapsen päätä ei synnyttyä saanut pestä, ennenkuin se oli päässyt kriitillisimmän ajankohdan yli, s.o. ennenkuin se oli tuotu ristiltä.[670]

Käytettävän ja käytetyn pesuveden käsittelyssä osoittautuu yleiseksi pyrkimykseksi tarkkojen varotoimenpiteiden ja määrätyiden menettelytapojen noudattaminen. Lapsen pesuvettä ei ensiksikään saanut panna tuuleen. Se olisi aiheuttanut tautia lapselle.[671] Pahansuopien vehkeet ja varsinkin kaikkialla uhkaava paha silmä ovat lapsen pahimpia vihollisia sen vastaanottavaisuuden tilan aikana, jossa lapsen jonkun aikaa syntymisen jälkeen ajatellaan olevan. Sen vuoksi ei tullut antaa kenenkään tietää, että lasta varten saunavettä lämmitettiin; toivatpa muutamat kirnunkin esille tarkoituksella luulotella kirnuvettä lämmitettävän.[672]

Pesun jälkeen oli vedestä pidettävä tarkka huoli. Ensimäisessä pesussa käytetty vesi heitettiin talvella lumihangelle, kesällä jollekin puhtaalle paikalle tahi lattian alle, tarkoituksella, ettei lapsi saisi ruohtumaa tahi muuta sellaista ruumiiseensa.[673] Tahi oli se vietävä sannan lattialle,[674] huoneen tai kiven alle,[675] "virtaavaan viepään",[676] kaadettava karsinaan[677] tahi — jos kylvetettävä on tyttö — peräpenkille pöydän taa, jolloin hänelle neitona tulee sulhasia,[678] tahi — jos poika — muurahaispesään, jolloin hänestä tulee terve ja väkevä.[679] Tyttölapsen pesuvesi saatetaan myös viedä kirkkotielle ja pojan lastukolle, jolloin jälkimäisestä tulee kätevä.[680]

Ei ainoastaan kaikki ne esineet ja aineet, joiden kanssa lapsi ensimäiseksi joutui kosketuksiin, olleet määrääviä hänen menestymiselleen ja kohtalolleen, vaan myöskin ne henkilöt, joiden kanssa hän tuli yhteyteen, olivat tässä määrääviä. Luullaan, että ketä lapsi ensiksi katsoo, sen näköinen siitä tulee. Siitä syystä ei rumaa otettu pesemään.[681]

Jo näiden esimerkkien nojalla voidaan todeta ne ajatussuunnat, jotka ovat olleet vallitsemassa suomalaisten taikakäsityksissä lapsen ensimäisen pesun aikana. Ne jakautuvat selvästi kahteen ryhmään: varotoimenpiteiden, joiden tarkoituksena on menetellä käytetyn pesuveden suhteen siten, että sen kautta lapselle mahdollisesti koituvat vahingolliset vaikutukset välttyisivät (veden suojeleminen, kaataminen puhtaaseen, suojaisaan paikkaan), sekä aktivisten menetelmien, joiden avulla toisaalta vedessä piilevät vahingolliset ominaisuudet (vedessä asustavat pahat henkivoimat tahi taikuus) tehdään tehottomiksi, toisaalta lapselle ajatellaan tuotettavan toivottuja ominaisuuksia tahi yleensä onnekas tulevaisuus (veden kaato pöydän taa peräpenkille, missä vieraat istuvat, vienti kirkkotielle, lastukolle j.n.е.).

Eräiden toisten Itämeren suomalaisten kansojen tavat ovat näissä suhteissa sangen selväpiirteisiä ja mielenkiintoisia. Näistä tarkasteltakoon ensiksi liiviläisten menetelmiä. Lapsen pesuvettä suojellaan kaatamalla se johonkin kuoppaan, jottei tuuli sattuisi siihen.[682] Jos vedestä, jota lämmitetään odotettavissa olevan pienokaisen pesuvedeksi, pisarakaan putoaa tuleen, ei se enää kelpaa tarkoitukseensa, koska se olisi lapselle vahingollista. Ei myöskään sitä vettä, jossa lapsen vaatteita on pesty, saa heittää kuistilta (vom Vordache) ulos.[683] Jos tyttölapsen ensimäiseen pesuveteen pannaan sokeria, pojat rakastuvat tyttöön hyvin.[684]

Virolaisten muinaisen elon ja olon kuvaajista monet ovat erikoisesti panneet huomiota lapsen ensimäiseen kylvetykseen. Kreutzwald lausuu, että siihen liittyy niin paljon taikauskoa, että sillä voisi täyttää useita sivuja. Totta onkin, että sekä vanhemmissa kuvauksissa että myöhemmältä ajalta olevissa lähteissä on erikoisen paljon näitä seikkoja koskevia tietoja.

Lapsen pesuvettä virolaiset eivät milloinkaan heitä sellaiseen paikkaan, missä ihmisiä kulkee, ajatellen, että sellaista lasta jälkeenpäin jokainen halveksisi ja "sen täytyisi maata kaikkein ihmisten jalkojen alla". Pesuvesi kaadetaan kuoppaan, portin pielipuun sijalle, jotta oltaisiin varmoja, ettei se joudu tallattavaksi. Siveellisesti langenneesta tytöstä sanotaan: "Hänen kylpyvetensä on varmaankin joutunut monien ihmisten tallattavaksi." Wirumaalla kylpyvedestä ripotellaan muutamia tippoja huoneen katolle, jotta lapsi pääsisi korkeaan asemaan ja vallitsisi muita.[685]

Wiedemann kertoo paljon mielenkiintoista lapsen ensimäisestä pesemisestä ja lapsen pesemisestä yleensä. Pesuvettä, johon muutamat panevat jonkin hopeaesineen, ei saa jättää minkään eläimen kosketeltavaksi. Sitä ripotellaan huoneessa yltympäri ylös seinille; loppu kaadetaan sellaiseen paikkaan, "missä tuuli ei siihen käy". Muutamat heittävät pesuvettä, jos lapsi on poikalapsi, korkealle ylös, jotta siitä tulisi suuri, jos tyttö, kauas hajalleen, jotta se saisi paljon kosijoita, tahi aurinkoa vasten katolle, jotta lapsesta tulisi kuuluisa ja se pääsisi nuorena naimisiin. Muutamat kostuttavat sillä poisheittäessään ikkunoita, jotteivät hämärä ja kuunvalo vahingoittaisi lasta.[686] Jos kylpyvettä menee tuleen, syntyy pienten lasten ihoon rakkoja. Silloin otetaan yhdeksän hehkuvaa hiiltä, heitetään ne peräkkäin veteen, pannaan siihen vähän suolaa ja pestään sillä; vesi heitetään uunin päälle (auf die Ofendecke, keris).[687] Samaten kerrotaan Viron saaristoasukkaiden vieneen pesuveden pihalle ja heittäneen sen — jos kylvetettävä oli poikalapsi — korkealle ylös — jos tyttö — kauas hajalleen, jotta pojasta tulisi hyvin suuri ja tyttö saisi paljon kosijoita.[688] Samanlaista kerrotaan Saarenmaan virolaisista.[689]

Myöhemmältä ajalta olevat muistiinpanot sisältävät mielenkiintoa ansaitsevia täydentäviä tietoja näistä virolaisten tavoista. Ensiksikin, lapsen ensimäistä pesuvettä ei niidenkään mukaan viskata mihinkään sellaiseen paikkaan, missä elukat voisivat siihen koskea. Tyttölapsen pesuvesi viskataan ulos lehtipuun juurelle.[690] Poikalapsen vesi kaadetaan marja- tahi "kasvupuun" juurelle; silloin kasvaa lapsi niin kovaa ja niinkuin puu.[691] Jos taasen ensimäinen pesuvesi heitetään tien risteykseen, tyttölapsi saa paljon kosijoita ja tulee kuuluksi kaiken kansan joukossa, ja poikalapsella on hyvä naimaonni.[692] Kirkolle ristittäväksi vietäessä heitettiin lapsen viimeinen pesuvesi reen tahi vankkurien päälle (sivulle), jolloin niinikään tyttö pääsi pian miehelle ja poika otti pian vaimon.[693]

Useimmat näistä virolaisten ja liiviläisten tavoista ja taikakäsityksistä saavat selityksensä samoista perusluuloista, jotka ovat olleet suomalaisten tapojen pohjana. Näissäkin kuvastuu toisaalta käsitys itse pesuveden merkityksestä kylvetettävälle joko vahinkoa tahi etua tuottavassa suhteessa, toisaalta kylvetettävän riippuvaisuussuhde kylpyvedestä pesun jälkeen. Monet virolaisista ja liiviläisistä tavoista ja käsityksistä ovat siis ehkäisevää ja suojelevaa laatua (veden suojeleminen eläimiltä, auringolta, tuulelta, vieminen ja kaataminen suojaisaan paikkaan). Veden heittäminen pimeään paikkaan ja yleensä auringolta suojeleminen johtunee suoranaisesti pelosta, että auringolla pesuveden välityksellä olisi vahingollisia vaikutuksia lapseen; lähinnä näytään pelätyn joitakin ihottumia. Tuulelta suojeltiin vettä peläten tuulen välityksellä leviäviä ja tuulesta tulevia tauteja ("tuuleista" j.n.е.).[694]

Tällaisia luuloja, esim, auringon ja pesuveden kautta lapselle suoranaisesti koituvasta vahingosta tunnetaan muuallakin. Esim. Schlesiassa ja Brandenburgissa lapsen ensimäinen pesuvesi on kaadettava varjopaikkaan, ruusupensaan taakse tahi talliin, jonne aurinko ei paista; näin menetellen aurinko ei polta lasta.[695]

Pesuveden kaatamisen puun ja yleensä kasvien juurelle sekä sen levittämisen määrättyihin paikkoihin otamme pian toisessa yhteydessä puheeksi.

Kaste- eli ristimävesi saa taikakäytännössä ja -käsityksissä yhtä tärkeän merkityksen kuin pesuvesikin ja siihen kohdistuvat menetelmätkin ovat suureksi osaksi samoja.

Ensiksikin, sitäkin on suojeltava vahinkoa tuottavilta vaikutuksilta ja siinä itsessään asustavat vahingolliset voimat tehtävä vaarattomiksi. Suomessa kastevesi piti kuljetettaman peitteen alla.[696] Toiseksi, määrätyllä kasteveden käsittelyllä aiheutettiin vastaavia vaikutuksia kastettuun tahi hänen tulevaan kohtaloonsa. Se oli kasteen tapahduttua viskattava ylös jollekin seinälle, "jotta lapsesta tulisi ylevä ihminen",[697] tahi jotta hänestä tulisi kirjantaitava ja ymmärtäväinen.[698] Savossa ja Karjalassa se heitettiin pappilan asuinrakennuksen tahi muun rakennuksen seinälle ja katolle asti, jotta pojasta varttuisi arvoisa mies ja tyttö joutuisi "korkeisiin naimisiin".[699] Yleensä kastevesi on heitetty korkealle, mutta vaikutukset ajatellaan jonkun verran vaihteleviksi, vaikkakin ne perustuvat samanlaatuisiin mielikuviin. Näin on tehtävä, jos tahtoo, että lapsi kasvaa pitkäksi; jos vesi heitetään matalalle, hän jää hyvin lyhyeksi.[700] Mutta toisaalla katsotaan lapsen tästä tulevan ylpeäksi, matalalle heitettäessä taasen hiljaiseksi ja siivoksi;[701] joskus taasen luullaan lapsesta näin menetellen tulevan hyvän, lukijan[702] tahi hänen pääsevän ylhäisiin naimisiin[703] tahi hänestä tulevan selväpäisen.[704]

Lapissa ristimävesi on aina viskattava huoneen harjalle.[705]

Varsiuais-Suomessa tyttöä ei saanut kastaa samalla vedellä, jolla poika oli kastettu. Jos niin tehtiin, tytölle kasvoi parta. Tytön kastevesi kaadettiin kauneimman "mirtin" juurelle. Kun näin tehtiin, tytöstä tuli kaunis ja myrtti kasvoi hyvin.[706]

Virolaisten tapana on ollut m.m. valaa jäljellejäänyt kastevesi seinille tahi katolle, koska ajateltiin, että näin menettelemällä lapsi joutuu suureen kunniaan ja on vallitseva muita.[707] Jos on mahdollista, tytön kastevesi heitetään kaikille neljälle ilmansuunnalle sanoen: "Tulge siit kossilassed, tulge sealt kossilassed!" (tulkoot täältä kosijat, tulkoot tuolta kosijat!).[708] Vielä viskataan tyttölapsen ristimävesi lehmän parteen, jolloin karja menestyy hyvin ja tytär viedään pian naimisiin,[709] tahi poikalapsen talliin, mistä hevoset menestyvät hyvästi ja pojasta tulee hyvä hevosten hoitaja.[710] Erikoista mielenkiintoa ansaitsee seuraava tieto. Kasteen jälkeen vei joku kummeista kasteveden puutarhaan ja kaatoi sen jonkun hedelmäpuun, tavallisesti omenapuun juurille. Näin tuli tästä puusta lapsen onnenpuu. Jos tämän onnenpuun runko kuivettui, ei lapselle ollut suotu pitkää elonikää.[711]

Lappalaiset kuljettivat kasteveden paikalle punaisella silkillä peitettynä. Kun lapsi oli kastettu, vietiin vesi ulos. Silkki sidottiin kahden koivun oksiin niin, että se muodostui kuperaksi, ja vesi siivilöitiin maahan. Näin tehtiin, jotta lapsi kasvaisi niinkuin koivu ja siitä tulisi iloinen kuin punainen silkki.[712] Lappalaisten uudestaankastamisessa, jossa ristillisen kasteen vaikutus pestiin pois, lämmitettiin tarpeellinen vesi, kaadettiin se altaaseen ja pantiin siihen kaksi koivunoksaa, toinen luonnollisessa muodossaan, toinen renkaaksi taivutettuna. Tämän jälkeen puhutteli kastaja-äiti (laugo-ădne) lasta seuraavasti: "Tullos yhtä hedelmälliseksi, terveeksi ja vahvaksi kuin se koivu, josta tämä rengas on otettu."[713]

Useimmat kasteveteen liittyvistä tavoista ja taikakäsityksistä tunnetaan helposti samoiksi, joita lapsen pesuveden käsittelyssä noudatetaan, ja ne johtuvat niinmuodoin samanlaatuisista peruskäsityksistä. Toisten voidaan helposti todeta kuuluvan varotoimenpiteiden luokkaan sekä ehkäiseviin taikatoimiin, toisten tarkoituksena on etupäässä symbolisten tointen avulla ja vedessä piilevän ruumiilliseen substanssiin perustuvan sympatetisen yhteyden nojalla hankkia kastetulle toivottuja ominaisuuksia tahi vaikuttaa hänen vastaiseen kohtaloonsa. Eräät tässä käytetyistä toimista perustuvat suoranaiseen idea-assosiationiin: veden heittäminen korkealle antaa pitkän iän tahi auttaa pääsemään muita ylemmäs, vallitsevaan asemaan ja kunniaan.

Kuten usein muuallakin, täälläkin samalle toimelle on annettu eri merkitys riippuen siitä, mikä ajatus tahi millainen mielikuva sen ohella kulloinkin on tietoisuudessa ollut voimakkaimpana. Näin viimeksimainittu menettelytapa saattoi tehdä lapsesta myös ylpeän. Suomessa ei pidetty sopivana kastaa tyttöä ja poikaa samalla vedellä siitä syystä, että sen luultiin siirtävän miehisiä ominaisuuksia tyttöön ja painvastoin. Virossa taasen pidettiin hyvänä, jos poikia ja tyttöjä voitiin kastaa samalla vedellä,[714] mikä on saattanut johtua ajatuksesta hyvän naimaonnen hankkimisesta. Näin oikeuttaa päättelemään paitsi se, että virolaiset yleensäkin syntymisessä ovat panneet enimmän painoa juuri naimaonnen hankkimiselle, myös yhtäläiset käsitykset miehen ja naisen vaatteen vaikutuksesta, lasta syntyessä ensi kerran kosketeltaessa.

Erikoista huomiota ansaitsevat ne tiedot, jotka puhuvat kasteveden — samaten kuin ensimäisen pesuvedenkin — saattamisesta puun tahi muun kasvin yhteyteen. Aikaisemmin on eräiden ihmisruumiin substanssien, kuten veren ja synnytysjälkeisten taianomaisessa käytännössä, niihin kohdistuvissa luuloissa ja useissa parannustaioissa havaittu sellaisia, joiden olemme selittäneet johtuneen pyrkimyksestä saattaa ihmisyksilö ruumiin substanssin avulla elävän luonnonesineen yhteyteen. Näiden tapojen tahi taikojen ohella, niiden useinkin suuresta selväpiirteisyydestä huolimatta, ei suorittajan käsitystä ole ilmaistu ja se on sellaisenaan monasti tykkänään hävinnytkin. Kasteveteen kohdistuvissa tavoissa ja uskomuksissa sen sijaan ajatus lapsen saattamisesta kasteessa jo kasteveden välityksellä kasvavan kasvin yhteyteen ja hänen kohtalonsa yhdistämisestä "onnenpuuhun", vastaavan tavan ohella on selvänä säilynyt. Suomalaisessa tavassa kaataa kastevesi "mirtin" juurelle, lappalaisessa siivilöidä se kahden koivun juurelle ja virolaisessa "onnenpuun" juurelle, käsitys kastetun kohtalon yhdistämisestä kasviin on suoranaisesti ilmaistu.

Näiden tapojen kehitykseen ja syntyyn on varmaankin suoranaisimmin vaikuttanut tuo aiemmin mainitsemamme käsitys kasvu- ja elinvoiman siirtymisestä sympatetista yhdyssidettä myöten elävästä luonnonesineestä ihmiseen tahi ajatusparallelli rehottavan kasvin ja ihmisen kukoistuksesta ja varttumisesta. Mutta samalla on "onnenpuu" myös negativisessa maagillisessa suhteessa vastaavaan ihmiseen: sille tapahtunut vahinko koituu samanluontoisena vaikutuksena jälkimäiseen. Tässä suhteessa puheenalaiset käsitykset lähentelevät yleistä puiden palvontaa, jolla on ollut huomattava osa niinhyvin suomalaisten, Skandinavien kuin monilukuisten muidenkin kansojen palvonnassa ja taikauskossa.

Koivun oksien pitäminen kastevedessä ja kastettavan kuljettaminen koivuisen vanteen läpi ovat selvästi samaa juurta, jälkimäinen lähinnä verrattava parannustavoissa esiintyvään halkaistun puun lävitse kuljettamiseen. Edellinen osa, koivunoksan paneminen kasteveteen, saattaa taasen olla tämän tavan myöhempi muunnos, syntynyt lappalaisten pakanallisessa (sabme-nabma) ja ristillisen kasteen vastakasteessa (adde-nabma-k.) käytettyjen skiellojen, s.o. veteen pantavien hopea-, tina- ja messinkiesineiden mallin mukaan, aivan samoin kuin suomalaisten lapsen ensimäisessä pesemisessä käyttämät koivunlastut — joille tuskin voidaan antaa muuta selitystä kuin että ne edustavat kasvavaa puuta — ovat saaneet pesuvedessä sijansa samanlaisen ajatuksen voimasta kuin hopeaesineiden ja sormusten käyttö.

Psykologiselta ajatussisällöltään Itämeren suomalaisten lapsen ensimäiseen pesuveteen ja kasteveteen kohdistuvat tavat ja uskomukset ovat näinollen läheistä sukua niille, joita sekä mainitut että monet muut kansat noudattavat synnytysjälkeisten suhteen ja eräiden lastentautien parantamisessa.

Nämä tavat ja käsitykset näyttävät siis liittyvän laajempaan käsitepiiriin, joka on saanut ilmausmuotoja erilaisten tapojen alalla. Tällöin voidaan olettaa niiden tämänsuuntaisina ilmenevän laajemmallakin maantieteellisellä alalla. Näin onkin asianlaita. Muinaissaksalaisen uskon mukaan heitettiin lapsen ensimäinen pesuvesi puita vasten. Bernin kantonissa on tällainen vesi kaadettava hedelmätä kantavan tahi muun nuoren puun luokse.[715] Walesissa ristimävesi vietiin huolellisesti puutarhaan ja heitettiin sipulilavoille tahi jollekin vihertävälle. Yleisesti luultiin, että jokin onnettomuus kohtaisi lasta ellei niin tehtäisi.[716] Etelä-Celebesillä istutetaan lapsen syntyessä kokospähkinä, jota kastellaan sillä vedellä, missä napanuora ja synnytysjälkeiset on pesty.[717] Samoalaiset katsovat vastasyntyneen pesuvedellä olevan maagillisen ja onneatuottavan ominaisuuden ja juovat sitä tämän vuoksi.[718]

Pesu- ja ristimävedellä on siis ennen kaikkea maagillinen suhde pestävään tahi pestyyn itseensä. Mutta tämän ohella se — kuten varsinainen ihmisruumiin substanssi — on saanut laajemmankin käytännön m.m. aktiivisen taikuuden välikappaleena. Kasteveden ajatellaan sisältävän "pyhyyttä" ja sen vuoksi sille yleisesti omistetaan parantavia ja hyväätuottavia ominaisuuksia, samalla kuin sitä käytetään suojelusaineena taikuutta vastaan. Suomen ruotsalaiset eivät heitä kastevettä pois, vaan pesevät lapsen siinä.[719] Suomalaisessa taikuudessa pesu- ja kastevesi on saanut käytännön lemmennostotaioissa. Tytöt pesevät silmänsä poikalapsen ristimävedellä, pojat tyttölapsen, vastakkaisen sukupuolen mieltymystä hankkiakseen.[720] Neitoset menettelevät näin lapsen ristimäveden kanssa samassa tarkoituksessa.[721] Kun itse lapsi pestään ristimävedellä, se ei saa tartunnaisia eikä rupia.[722] Ristimävettä otettiin myöskin suuhun ja kasteltiin sillä lapsen silmiä, jotta siitä tulisi punakasvoinen.[723] Vienan Karjalassa ajatellaan niinhyvin synnyttäjän kuin lapsen itsensä olevan määrätynlaisessa vaaranalaisuuden tilassa ja synnyttäjän samalla suhteessaan muihin ihmisiin epäpuhtauden tilassa. Lasta on varsinkin ristimiseen saakka suojeltava m.m. ulkoiselta tartunnalta. Sille ei saa antaa ruokaa muiden astioista, ennenkuin se on ristitty, eivätkä muut saa maistaa sen astioista.[724] Astioihin nähden tämä vaaranalaisen vastaanottavaisuuden tila neutralisoidaan pesemällä sekä lapsen että synnyttäjän astiat ristimävedellä.[725]

Ristimävedellä saattaa vielä olla negativisiakin vaikutuksia. Naisen sisällisesti nauttimana se voi aiheuttaa hänelle hedelmättömyyden. Kun morsian ryyppää kastevettä, hän ei ikänä saa lapsia.[726]

Hyvän naimaonnen hankkimiseen soveltuu muunkinlainen kuin lapsen ensimäinen pesuvesi ja kastevesi. Siihen on käytetty myöhemmällä iällä myös omaa pesuvettä, sitä sopivalla tavalla käsittelemällä. Neitoset hankkivat Suomessa itselleen hyvän naimaonnen siten, että viskaavat silmänpesuvetensä oven päälle samalla kuin loitsivat:

Kun kosijoita odotteleva neito heittelee silminvetensä sille tielle, josta luulee kosijain tulevan, hän näyttää kauniilta kosijain mielestä. Hyvä naimaonni taataan myöskin, jos pestään juhannusaamuna ennen auringonnousua silmät, heitetään vesi kolmasti muutetun huoneen kynnyksen ylitse vasemman olkapään yli ja sanotaan:

Vielä kehittyneemmistä tämänlaatuisista taioista esitettäköön seuraava. Venäjän Karjalassa tytöt hankkivat naimaonnea siten, että pesevät silmänsä kolmella uudella kuulla, ensimäisenä torstaina auringonnousun aikana, jolloin samalla kammataan pää ja pannaan kammatessa lähteneet hiukset talteen sekä sidotaan hiuspalmikot kolmenlaisella nauhalla kiinni. Viimeisen pesemisen jälkeen, kun nauhat ovat olleet kolme yötä palmikoissa, päästetään ne auki, viedään pesuvesi kolmen kirkon kellotapuliin, pirskoitetaan kelloihin ja kellojen kieliin lemmennostolukuja lukien; palmikkonauhat pannaan piiloon johonkin kelloja ylemmäksi, yksi nauha kuhunkin tapuliin. Näin rupeaa tytön maine kuulumaan monilla kirkoilla.[729] Jos taas tytöt juhannusyönä pesevät käsiään kolmesta käsiastiasta kolmella kaivon kannella ja vievät pesuvetensä kolmen kirkkotien haaraan, lähtevät kesakot ja sulhaset mieltyvät heihin paremmin.[730]

Naimaonnen hankkimisessa ovat suomalaiset yleensäkin usein turvautuneet taikakylpyihin ja pesuihin. Tällaiseen tarkoitukseen käytetty taiottu kylvetysvesi räiskytetään erään taikatoisinnon mukaan ikkunoille ja katoille,[731] mikä on selvä analogia lapsen ensimäisen pesuveden ja ristimäveden käytölle.

Vielä on huomattava eräiden ruumiinosien huuhdevesi sisällisesti käytettynä määrättyyn henkilöön kohdistuvissa lemmennostotaioissa. Pojan (tytön) saa "käymään perässänsä" kastamalla vasemman jalan kantapäänsä kahviin ja juottamalla sille, jota tahtoo taikoa.[732] Kun "ryssä" kastaa partansa viinamaljaan ja juottaa viinan tytölle, tyttö alkaa hänestä pitää.[733] Riittääpä tähän tarkoitukseen venäläisen kulkukauppiaan laukun päälle satanut ja johonkin ryppyyn kokoutunut vesikin.[734]

Suurin osa pesu- ja ristimävedellä toimitettavista aktivisista taikatoimista kuuluu hyvän naimaonnen hankintataikoihin. Erotukseksi tämän ryhmän aikaisemmin tarkastelluista taioista, nämä useimmiten eivät tarkoita kiinnittää jotakin tunnettua henkilöä, vaan ylimalkaan turvata hyvä naimaonni, hankkia naispuolisille paljon kosijoita, miehelle naisen mieltymys. Tästä johtuu, että näiden taikojen teknilliset keinotkin ovat toiset. Tyypillisten lemmennostotaikojen pyrkimyksenä on luoda ruumiin substanssin avulla välittön yhteys taikomuksen esineiden välille. Viimeksi puheena olleetkin nojautuvat samaan perusajatukseen, mutta koska toinen puoli taian objektista, varsinainen taiottava, tällä kertaa on tuntematon, koetetaan saavuttaa tarkoitus levittämällä taikavälineenä käytettävää ainetta niin laajalle kuin mahdollista. Tällä tavoin toiselta puolen turvataan suurin mahdollisuus taian toteutumiselle, toiselta saatetaan toinen taian objekteista taikasuhteeseen lukemattomiin muihin yksilöihin, minkä lemmen herättämisen kannalta ajatellaan olevan edullista ja takaavan parhaimman menestyksen. Tämän päämäärän saavuttamiseksi siis veden kanssa menetellään siten, että sillä on mahdollisuus joutua mitä useimpien toista sukupuolta olevien yksilöiden yhteyteen. Sitä m.m. heitetään kauas hajalleen tahi kaikille ilmansuunnille. Tämä ajatusperusta ilmenee selvänä varsinkin suomalaisissa silmänpesuvedellä suoritettavissa taioissa. Vettä viskataan oven päälle, ajatellen, että se näin joutuu yhteyteen jokaisen ovesta kulkijan kanssa, sitä heitetään tielle tahi kirkkoteiden haaraan, jossa kirkolle, parhaimmalle liikepaikalle eri teitä kulkevat ihmiset sitä tallaavat, silmänpesuvettä heitetään kolmasti muutetun huoneen kynnyksen yli, väikyttämällä tässä mielessä analogiaa muuttamisen ja laajalle levittämisen välillä, sitä pirskoitellaan kirkonkellojen kieliin, ajatellen pesuveden äänen välityksellä luovan yhteyttä kaukaistenkin ihmisten kanssa, ja kaikilla näillä toimilla on lopullisena päämääränä yhteyden aikaansaaminen neidon ja nuorten miesten välillä.

Vaikka tuskin saattanee olla epäilystä tällaisen selitystavan sovellettavuudesta, ulotettakoon tarkastelua laajemmallekin, koskapa tämä taikaryhmä psykologiselta perusteeltaan näyttää liittyvän toisiin ja niiden kanssa muodostavan yhtenäisen systemin.

Aikaisemmasta tunnetaan, miten syrjänit, suomalaiset ja venäläiset eräiden tautien parantamiseen ovat soveltaneet tautien siirtokeinoa. Niinä paikallisuuksina, joiden kautta tämän siirtämisen helpoimmin ajatellaan tapahtuvan, ovat tie, tienristeys, raja, ovenripa j.n.е., siis sellaiset paikat, joiden kanssa mahdollisimman moni tuntematon ihminen joutuu yhteyteen. Varsinkin tienristeys tavataan usein tällaisten taikojen suorituspaikkana; ssen merkitys taikalokalitetina saaneekin suurimmalta osalta juuri tämän kautta selityksensä. Eräissä tällaisiin taikoihin liittyvissä loitsuissa esittämämme käsitys sitäpaitsi on nimenomaan esillä. Tanskassa kuume siirretään toiselle siten, että tienristeyksessä sanotaan: "Kold her saet fra mig på dig, som foerst farer på denne korsvej. I navn."[735] Suomalaiset loitsivat paisetta: "Tuonne minä sinut manaan yheksän tien haaraan yheksää miestä vastaan."[736] — Mainittakoon vielä, että venäläiset parantavat valkojuoksua pesemällä yöllä sairaan paidan ja viemällä veden tienristeyksiin kenenkään näkemättä.[737]

Käsitys taudin siirtämisestä tiellä kulkijaan ilmenee siis joskus suoranaisena. Aikaisemmin tarkasteltujenkaan tämänlaatuisten taikojen alkuperä ei saattane olla muu. Muutamissa niissä ilmenee tämä ajatus konkretisessa muodossa, toisissa välillisemmin muun taikatoimen ohella.

Myöskin sellaisessa taikomisessa, jossa taikomalla aiheutettua pahaa poistetaan neutralisoimalla, saattamalla taikomisen välikappaleet tahi joku muu taian yhteyteen kuuluva esine tahi aine, vieläpä paikka t.m.s. takaisin taikavamman aiheuttajalle, tahi jotenkin hänen kanssaan yhteyteen, turvaudutaan edellisenlaatuisiin menettelytapoihin. Näin on laita etupäässä silloin, kun taikavaikutuksen aiheuttaja on tuntematon, niin ettei ole mahdollisuutta päästä hänen kanssaan suoranaiseen, havainnollisesti todettavaan yhteyteen. Koska tähän periaatteeseen perustuvilla käsityksillä ja aikatoimilla on huomattava osa useissa tutkittavanamme olevan aineen kohdissa, kosketeltakoon sitä tässä hiukan yksityiskohtaisemmin.

Pakanalliset tšeremissit loitsivat sairauden rahaan, helminauhaan, sulkaan, munaan, luuhun, kynttilään j.n.e. Jos tällainen taikaesine havaitaan jossakin raossa, reiässä tahi pihalla, haetaan loitsija, joka ottaa sen vanhaan virsuun, ja tämä koetetaan saada taian tekijälle takaisin. Jollei tätä tiedetä, virsu viedään kolmen tien haaraan, jossa sitä piestään pihlajaisilla raipoilla ja sanotaan: "Etsi isäntäsi!"[738]

Samaan ajatukseen perustuviin taikakeinoihin — joissa itsensä taikavaikutuksen aiheuttajan personallisella kosketuksella, sen jäljellä tahi siirretyllä tartunnalla taikavaikutus neutralisoidaan, samalla kuin aiheuttaja on tuntematon — on vielä luettava tapa käyttää eräiden esineiden ja paikkojen huuhdevettä parannusaineena.

Venäläiset parantavat usein esim. säikähdystä ja silmäämistä ovenrivan, ovenpielen tahi akkuuanpielen huuhdevedellä.[739] Kehumalla pilaamista vastaan ovat saksalaiset savustaneet lasta kustakin neljästä nurkasta laastuilla rikoilla, kustakin neljästä pöydän nurkasta kaavitulla aineella ja yhdeksänlaisella puulla.[740] Kasanin tatarit parantavat silmäämisen seurauksia huuhtomalla ovenrivan tahi salvan, kostuttamalla tällä vedellä pyyheliinan ja hieromalla sillä lapsen kasvoja.[741] Syrjänit lääkitsivät silmättyä ja itkevää lasta vedellä, joka saadaan huuhtomalla kaksi pöydän kulmaa ja ovenripa.[742] Myöskin "noituuden parannus veden" (вода отъ уроковъ) valmistamisessa pestään ovenripa ja uuninpankon äärimäinen kivi.[743]

Niiden sairauksien parantaminen, joissa sairauden taikomisillaan aiheuttaneen henkilön ruumiillinen substanssi, hänen vaatteensa palanen, ruumiillisen tahi personallisen kosketuksensa jälki on parannusvälineenä, perustuu myös usein juuri neutralisointiajatukseen. Taikojan ollessa tuntemattoman turvaudutaan edellä esitetyn laatuisiin keinoihin, etsittäessä mahdollisuutta päästä hänen kanssaan kosketuksiin. Tätä samaa menettelytapaa sovellettiin sitten muihinkin senlaatuisiin taikatoimiin, joissa ruumiin substanssin avulla pyrittiin taikasuhteeseen tuntemattoman, epämääräisen yksilön kanssa.

Paitsi tienristeystä ja muita edellä mainittuja taikalokaliteteja ovat nähtävästi useat muutkin, kuten esim. uuninpiippu ja kynnys etupäässä juuri tällä tavoin saavuttaneet taiallisen merkityksensä. Uuninpiipun ajatellaan nähtävästi savun avulla kuljettavan taikatartuntaa. Tanskalaiset siirtävät paiseen johonkin toiseen likistämällä sitä sormilla ja koskettelemalla samoilla sormilla uuninpiippua.[744] Suomalaisissa taioissa sairaan kivut pannaan tuulen mukana kulkemaan pois, panemalla potilaan pesuveteen kolmen puun "liikaa", jotka sen jälkeen kun sairas on pesty, poltetaan hänen vaatteittensa kanssa ja tuhat viskataan ilmaan.[745]

Hiuksia koskevassa luvussa on jo mainittu varsinkin alhaiskultturisten ja luonnonkansojen luuloista ihmisen maagillisesta pyhyyden tahi epäpyhyyden tilasta. Uusien tännekuuluvien tosiasioiden yhteydessä näyttää sopivalta palata näihin seikkoihin uudelleen.

Maagillinen pyhyyden tahi epäpyhyyden tila ilmenee ihmisessä toisaalta muutamissa hänen elämänsä huomattavimmissa tiloissa (syntyminen ja synnyttäminen, avioliiton ja seremoniallisen surun aika j.n.е.), toisaalta omistetaan se sellaisenaan määrätyissä yhteiskunnallisissa asemissa oleville ihmisille. Heidän suhteensa toisiin ihmisiin saattaa olla joko vaaraa tahi päinvastoin onnea ja hyötyä tuottava. Tämän taikavaikutuksen aiheuttajana saattaa olla jo paljas tällaisen henkilön näkeminen, mutta varsinkin hänen kanssaan yhteydessä olleiden esineiden koskettaminen. Luonnollisesti ajatellaan jokainen tällaista taikatehoa omistavan ihmisen fyysillisen olemuksen osa ennen kaikkea näitä taikavoimia sisältävän.

Suomalaiskansojen taikakäsitysten alalta ei ole vaikeaa löytää tällaisia luuloja. Eräitä niistä on aikaisemmin jo kosketeltukin. Paitsi hiuksiin, sylkeen y.m. näyttää pesuveteenkin kohdistuvan tapoja ja luuloja, jotka parhaiten saavat selvityksensä puheenalaisten käsitysten kannalta. Suomessa on papin silminvedelle annettu erikoinen merkitys. Jos neito sillä pesee silmiänsä ja heittää veden seinille, hän saa hyvän naimaonnen.[746] Mutta erittäinkin morsiamen. Se, joka häissä olevista neidoista ensimäisenä saa pestä morsiamen pesuvedellä vihkimisen jälkeen, pääsee ensiksi naimisiin.[747] Toinen huomiota ansaitseva tieto kertoo koko häärahvaan sisällisesti nauttineen nuoren parin pesuvettä. Sulhanen ja morsian pesivät itsensä korvossa (ammeessa) ja tämä vesi pantiin sahtiin ja juotettiin häärahvaalle.[748] Samanlaatuista tapaa tietää Kettunen vepsäläisten noudattavan. N.s. tyttöillassa morsian riisuutuu alasti ja pannaan seisomaan paistinpannulle sekä pestään ylhäältä alas. Pannuun valuva pesuvesi sekoitetaan piirakka- ja vehnästaikinaan, ja kun tällaiset leivokset sitten syötetään sulhaselle, morsiamen tulevalle kotiväelle sekä mahdollisuuden mukaan koko hääseurueelle, niin ollaan varmoja, että hänestä tulee kaikkein mieleinen.[749]

Pari ensimäistä näistä taikatoimista tarkoittavat nimenomaan naimaonnen hankkimista ja viimeinen näyttää olevan jonkunlainen yhteydenluomistaika. Samalla morsiamen ja papin pesuveden käyttämistä voidaan tarkastella eräältä toiseltakin kannalta.

Lukuisten kansojen avioliittotavoissa käsitetään naimisiinjoutuvien olevan sellaisessa erikoistilassa, joka — paitsi heissä itsessään piilevää erikoista alttiutta varsinkin vahingollisille vaikutuksille — saattaa levittää vaikutustansa heidän läheisiinsäkin. Marokkolaisissa häämenoissa on tärkeä osa morsiaimen ja sulhasen oletetulla maagillisella pyhyydellä (baraka), joka muutenkin maurilaisten elämässä näyttelee tärkeätä osaa. Tämä pyhyyden tila on naimisiin joutuvien vaaranalaisuuden eli vastaanottavaisuuden tilan toinen ilmausmuoto, mikä jälkimäinen on niin yleinen käsitys avioliittotavoissa ja aiheena lukuisille seremonioille ja tavoille niissä. Käsitys tästä onneatuottavasta pyhyyden tilasta ilmenee m.m. pyrkimyksenä päästä kosketuksiin kaiken sen kanssa, mikä on ollut jossakin yhteydessä nuorikon tahi hääparin kanssa. Kun nuori pari marokkolaisissa häissä on syönyt seremoniallisen ruokalajinsa, naimattomien miesten on välttämättömästi saatava vähän samasta ruoka-annoksesta tullakseen osalliseksi sen sisältämästä pyhyydestä eli onneatuottavasta voimasta. Morsian ripottelee kotieläimiä hennalla (väri, jolla morsiamen kynnet punataan), jotta ne saisivat menestystä hänen pyhyydestään. Kun nuorikko menee ensi kerran tervehtimään vanhempiaan ja ottaa mukaansa leipää ja muuta ruokaa, hänen on annettava vähän leipää jokaiselle, jonka hän tapaa tiellä. Vanhemmille tuodusta leivästä jaetaan osa koko kylän väelle. Morsian levittää näin ympärillensä onneatuottavaa pyhyyttänsä (baraka).[750]

Näitä pyhyyden, vaaranalaisuuden ja vastaanottavaisuuden tiloja tuntevat useimmat suomalais-ugrilaiset kansat muun ohella juuri avioliittotavoissaan.[751] Eräistä hääseremonioiden toimituksista päättäen näyttäisi tämä nuorikoiden erikoistila käsitetyn muille onneatuottavaksi. Seremonialliselta vesimatkalta morsiamen tuomaa vettä votjakkien häissä hääväki maistelee, sillä pirskoitetaan kaikkia läsnäolevia, sitä heitetään toistensa päälle, siitä valmistetaan ruokaa.[752] Mutta muutoinkin tuntevat esim. syrjänit maagillisen pyhyyden tahi puhtauden (sestem) tiloja. Sellaisia omistetaan esim. pojille ja tytöille määrättynä ikäkautena; ajatellaanpa synnyttämiseen yleisesti yhtyväksi ajateltavan epäpuhtauskäsityksen ohella synnyttäjän määrätyissä olosuhteissa saattavan olla erikoisen pyhyydenkin verhoama. Kolmasti kaksoset synnyttäneen vaimon ei tule kumartaa papille, hän on pyhempi kuin pappi.[753] Jopa yksinomaan erikoisen hyvillä ominaisuuksilla ja lahjoilla varustettu ihminenkin, nopealiikkeinen, kauniisti puhuva, ei kellekään kaunaa kantava, omistaa sellaisen erikoisominaisuuden, että hänellä on hyväätuottava vaikutus toisiin ihmisiin. Sellaisen henkilön kohtaaminen tuottaa onnea, häntä pyydetään pirskoittamaan suustansa vettä sairaan päälle tahi kylvettämään sairasta, jotta tämä paranisi.[754]

Neutralisointiajatuksen kannalta lienevät selitettävissä vielä muutamat sairaan pesussa käytetyn veden käyttötavat sekä eräät näihin verrattavat. Sairaan pesuvesi on vietävä Suomessa niille paikoin, mistä taudin luullaan tarttuneen, tahi hautuumaalle.[755] Samoin on myös sairaan pesuvesi ja parannuksessa tarvittavat esineet otettava niiltä tienoilta, mistä tarttumuksen luullaan olevan alkuisin, sekä vietävä pesuvedet samoille paikoille kuin mistä ne on otettukin.[756] Eräänlaista tartunnan kautta syntyväksi oletettua taudintilaa, kalmaa, jonka ajatellaan aiheutuvan vainajan tahi yleensä kuoleman yhteydessä käytettyjen esineiden koskettelemisesta sekä kirkkomaalta, parannetaan pesemällä. Kalman pesuvesi viedään hautuumaalle eli kalmistoon, siis oletettuun tartuntapaikkaan.[757] Tällöin joskus mainitaan, että vesi on vietävä siihen paikkaan hautuumaalla, mihin se ruumis on haudattu, josta kalma tarttui.[758]

Suomalaisessa taikaterapiassa kylvyt ja pesemiset ovatkin yleisiä parannusmenetelmiä. Niissä kohdistuu suurin huomio usein pesussa käytettyyn veteen. Hammastautia parannetaan valmistamalla erilaisia lisäaineita käyttämällä pesuvesi, jolla pestään kipeän hampaan puoli päätä. Vesi viedään "kolmialle" (kolmen tien haaraan), kalmarikoille, koskeen ja muurahaispesään.[759] Vienankarjalaisessa taikakylvyssä, jolla on tahdottu parantaa "itsestään metsästä tarttunutta", siis epämääräisestä lähteestä koitunutta kalmaa, joka ei ole kenenkään nostattama, pesuvesi viedään metsään, jossa sitä kaadellaan kaikkien puiden juurille, kalmasijoille (kalma sijoin), vanhalle lastukolle ja loppu vedestä astioineen koskeen.[760] Kiroista päästettäessä käytetty pesuvesi viedään muurahaispesään.[761] Pahan silmän aiheuttamaa lapsen "itkettäjää" parannetaan menettelyllä, jossa lapsi m.m. valetaan kolmeen kertaan vedellä; vesi viedään kolmen tien haaraan. "Sieltä tarttukoon, ken mukaan tahtoo."[762] Metsähiiden parannusmenetelmässä käytetty vesi kaadetaan muurahaiskekoon[763] j.n.e.

Näissä taikamenetelmissä yhtyy epäilemättä useampiakin taianomaisia näkökohtia. Huomattavin niistä on varmaankin neutralisointiajatukseen perustuva. Viemällä pesuvesi sellaisiin paikkoihin, joista vamman luullaan olevan peräisin, toivotaan päästävän neutralisoivaan yhteyteen taikavaikutuksen aiheuttajan kanssa. Tämä käsitys ilmenee usein silminnähtävänä. Jos tiedetään, ken jollekulle on noituudellaan aiheuttanut kirovamman, viedään sen parannuspesussa käytetty pesuvesi kiroojan kaivoon ja loitsitaan:

Parannusvälikappaleena käytetään yleensä tartuntapaikalta otettua ainetta: maata, vettä j.n.e.

Silloin kun taudin alkuperä ei ole todettavissa, taikamenetelmä on tavallisesti laajempi, niin että esim. pesuissa käytettyä vettä levitetään monenmoisiin paikkoihin, tarkoituksella, että joku näistä osuu oikeaan. Samasta käsitepiiristä on lähtöisin esim. keino vapauttaa synnyttäjä silmänteistä polttamalla hänen hiuksiansa, niin että käry haisi ihmisten nenään;[765] näin menetellen ajateltiin, että taikavaikutuksen tuntematon aiheuttaja ei voi vapautua joutumasta neutralisoivan vastataian alaiseksi. Taika lapsen vapauttamiseksi tuntemattoman aiheuttamista kiroista antamalla lapselle maitoon sekoitettuna tieltä otettua hienoa tomua[766] johtuu samoista käsityksistä. Tänne kuuluvat vihdoin parannusaineina käytetyt kolmesta kynnyksestä otettu tomu ja yhdeksästä hinkalosta otetut jyvät ja tomu. Kaiken tämän käytännön pohjana on ollut pyrkimys taikavaikutuksen tyhjäksitekemiseen saattamalla taiottu henkilö tahi jokin muu taikomuksen esine jollakin tavoin — välittömästi tahi välillisesti — joko itsensä taikojan tahi hänen jättämänsä kosketuksen jäljen sekä yleensä taikavaikutuksen todellisuudessa havaittavan tahi ajatellun alkuperän eli syyn yhteyteen.

Tältä kannalta lienevät selitettävissä muutamat votjakkien tavat, joissa vahingossa tapahtuneen satuttamisen tahi haavoittamisen seurauksia koetetaan välttää viipymättä ja välittömästi asettumalla yhteyteen satuttaneen kanssa. Jos joku pistää toista vahingossa sormella silmään, täytyy hänen välttämättömästi antaa tämän purra itseään sormeen. Tällöin loukkautunut sanoo: "sinme sot", s.o. "anna minulle silmäni!" Samoin, jos votjakki haavoittaa sormensa tahi silmänsä, hän pnree sitä esinettä, johon hän on itsensä satuttanut, pyytäen sitä samalla antamaan takaisin hänen silmänsä tahi kätensä.[767] Verenseisotusloitsujen yhteydessä on suomalaistenkin ollut tapana puraista haavan aiheuttanutta teräkalua.

Tämän pesuissa sekä yleensä vastataioissa vallalla olevan pääajatuksen rinnalla on huomioon otettava myös toisia. Muutamissa pesuissa ilmenee ajatus taudin siirrosta tartuttamistietä. Useissa pesumenetelmissä näyttää lisäksi olleen esillä mielikuva vedestä varsinkin kosken, jonka rannalla taikapesut usein suoritetaan taudin poishuuhtojana ja -kuljettajana, joten ne, muiden niiden yhteydessä ilmenevien taianomaisten ajattelutapojen ohella, osaksi perustuvat käsitykseen pahan poistumisesta veden mukana samalla tavoin kuin aistimilla havaittava epäpuhtaus pesemällä poistuu. Ajateltakoon esim. seuraavaa keinoa, jolla rupia lapsesta karkoitetaan. Lasta valellaan puhtaalla vedellä ja vesi heitetään ilmaan maakiven päälle sanoen: "Terveys tänne, sairaus sinne."[768]

Useista parannusmenetelmistä, varsinkin pesuista, käy myös selville, että taudin aiheuttajaksi ajatellaan jokin henkiolento, haltia, "väki" tahi "voima". Pesuveden vienti kirkkomaalle ja muurahaispesään tarkoittaa ensi sijassa yhteyteen pyrkimistä niissä asuvien henkiolentojen tahi haltioiden kanssa (muurahaispesää on pidetty metsän haltian asuinpaikkana). Tämä on otettava huomioon myös arvosteltaessa suomalaisten taipumusta suorittaa monet parannustoimet kosken läheisyydessä ja käyttää parannusvälineinä koskesta otettuja kiviä, puita ja kosken limaa tahi vaahtoa; silläkin lienee suhteensa kosken ja veden "väkiin".

Pesuveteen kohdistuvista taikaluuloista ja -käytännöstä on taikateknillisessä suhteessa selvinnyt, että erilaisiin parannustarkoituksiin käytetyissä pesumenettelyissä, samaten kuin lapsen ensimäisessä pesussakin, tarkoitettu vaikutus aikaan saadaan toisaalta itsensä veden avulla, se tarpeellisia aineksia käyttämällä valmistamalla, toisaalta alistamalla pesussa käytetty vesi tarkoituksenmukaisen taikamenettelyn alaiseksi.

Tarkastelumme kuluessa useat seikat ovat samalla osoittaneet, että pesuveden avulla itseensä pestyyn aikaansaatavien vaikutusten perustana on käsitys siitä, että pesussa käytetty vesi sisältää pestyn organismin aineellisia osasia. Tätä todistavat vielä seuraavat pari taikaa, jotka ovat samanarvoisia varsinaista ruumiin substanssia välineenä käyttäville yhteystaioille. Jos mies alkaa vihata vaimoansa, hän paranee siitä, kun miehelle juotetaan vaimon pesuvettä.[769] Kun lehmä ei seuraa muuta karjaa, pestään sen jalat ja pesuvesi heitetään muun karjan yli.[770]