IX. Ulostus.
Reading edition
Taikaopillisessa suhteessa suomalais-ugrilaisten kansojen käsitykset ulostuksista ovat verrattain selväpiirteisiä ja yleensä muihin organismin eritteisiin yhtyviin verrattavia.
Suomessa nämä käsitykset ensiksikin ilmaisevat suoranaista sympatetista riippuvaisuussuhdetta ihmisen ja hänen ulostustensa välillä. Jos poltetaan jonkun ulostusta, tämä saa vastaavaan ruumiinosaan rupia.[615] Jos taasen joku ulostaa sopimattomalle paikalle ja toinen tekee tulen ulostuksen päälle, tämä henkilö tulee rupiseksi.[616] Tätä tilaisuutta käytetäänkin suorastaan pahanilkiseen tarkoitukseen. Kun hankitaan kolme sellaisen metson höyhentä, jonka haukka on raadellut, ja poltetaan ne jonkun ihmisen ulostuksen päällä, tulee tämä rupitautiseksi.[617]
Näissä taioissa on siis taikatoimen seuraus osoitettu ja määritelty tunnetuksi sairaudeksi, joka lisäksi paikallistuu lähemmin ilmoitettuun ruumiinosaan. Viimeksi esitetyssä taiassa lienee kuitenkin alkuaan ajateltu toisenlaistakin taikavaikutusta, suoranaisesti sitä poltetta ja tuskaa, jonka tuli aikaan saa. Tähän on yhtynyt vielä mielikuva haukan kynsien viiltelyn ja raatelun aiheuttamasta tuskasta.[618]
Syrjänit pelkäävät erikoisesti, että ulostus saattaa joutua pahanilkiselle taikuudelle alttiiksi. Suojellakseen sitä tältä vaaralta he sen peittävät tahi vastataikana sylkevät erikoista menettelytapaa noudattaen kolmasti vasemmalle puolellensa (kimles kiviv, s.o. pitkän matkan päähän käden ylitse, pitäen kättä niin, että sylki menee pitkin käden ulkosyrjää). Ei ole lupa ulostaa lähelle tietä eikä varsinkaan suksenladulle. Eräs syrjäniukko teki suksenladun oravanpyyntiä varten. Tuli toinen metsästäjä ja pilasi ulostamalla ladun. Iltasella metsämajaansa tultuaan ukko vihastuksissaan päätti kostaa. Hän hajoitti röyhkeän metsästäjän ulostuksen kolmeen osaan, "heitti kaksi osaa kimles kiviv metsään",[619] otti kolmannen osan mukaansa ja poltti. Tästä vanhusta loukannut metsästäjä kuoli.[620]
Toisen syrjäniläisen tarinan mukaan syytettiin muutamia vuosia sitten erästä syrjänieukkoa siitä, että hän oli taikomalla aiheuttanut sairauden kahdelle alaikäiselle pojalle. Hän oli nähnyt kolmen pojan ulostavan tien lähellä. Poikien mentyä eukko jakoi lannan kolmeen osaan, "heitti kaksi osaa ki kimles (kigug) olkansa taitse" ja poltti kolmannen osan uunissa. Kukin pojista sairastui, saaden ihottuman vastaavaan ruumiinosaan.[621]
Pari puheenaollutta suomalaista sekä syrjäniläiset taiat kuuluvat pahanilkisen taikuuden alaan. Tällä alalla onkin ulostuksella suomalaisessa taikuudessa lukuisia muitakin käytäntötapoja, niistä useat sellaisia, jotka tyypillisinä kuvastavat alkuperäisiä käsityksiä. Seuraavassa esitettäköön niistä muutamia.
Jos joku löytää tuoreen, yökasteen koskemattoman karhunlannan ja lyö sen yhteen ihmisen lannan kanssa, niin rupeaa karhu ahdistamaan sitä ihmistä.[622] Tahi otetaan karhun ja ihmisen lantaa, pannaan sellaisen tulisijan alle, jossa tuli aina palaa, mutta niin syvään, ettei tuli polta, vaan kuumentaa. Mitä enemmän tuli kuumentaa, sitä kiivaammin rientää karhu ihmisen kimppuun.[623] Myöskin voidaan karhun ja ihmisen lantaa panna metsästä löydetyn eläimen sääriluun sisään, asettaa se luu tikan reikään, tehdä siihen lepästä kolme naulaa, joita leppänuijalla lyödään, yksi kerta ensimäisenä torstaina eli taian tekopäivänä, toisena torstaina kaksi ja kolmantena kolme kertaa; silloin karhu etsii ihmisen joka paikasta käsiinsä ja repii.[624] Umpitauti voidaan aiheuttaa ihmiselle tahi eläimelle panemalla lantaa koiran reisiluun sisään, jonka toinen pää on sahattu auki, ja tukkeamalla se leppänaulalla. Tämä viedään umpilähteelle, josta otetaan jokin vedessä ollut puu, johon luu punaisella langalla sidotaan kiinni, ja tämä laitos pannaan takaisin lähteeseen, joko ainiaaksi, jolloin taiottava kuolee umpitautiin, tahi niin, että sen voi ottaa pois, jos tahtoo vapauttaa hänet pitemmältä kärsimästä.[625]
Rakkaustaioissa on ulostus myös saanut jonkunlaisen käytännön. Ensiksikin seuraavanlaatuisessa kiinnitystaiassa: Jollei neito saa poikaa mieltymään itseensä, hän panee lantaansa voileivälle ja syöttää sen pimeässä sulhaselleen.[626] Samaten eroitustaioissa. Kun pojat tahtoivat päästä eroon tytöistä, he ottivat näiden ulostusta ja panivat kenkiensä kärkeen.[627] Jos taasen tahdottiin erottaa sulhanen morsiamestansa, haettiin morsiamen ulostusta ja pilattiin sillä sulhasen saappaat sisä- ja ulkopuolelta hänen nukkuessaan. Kun sulhanen aamulla panee saappaat jalkaansa ja huomaa ne pilatuiksi, hänen rakkautensa morsiameen siitä alkaen kylmenee.[628]
Niinhyvin teknillisessä suhteessa kuin taianomaisen käsitesisältönsä puolesta useimmat näistä taioista ja luuloista ovat tyypillisiä esimerkkejä sympatetisesta taikuudesta. Vastaavat Suomen ruotsalaisten ja skandinaviset käsitykset ovat tässä suhteessa nekin erittäin valaisevia.
Suomen ruotsalaisten taioissa ulostusta käytetään pahanilkisen taikuuden välikappaleena. Ihminen voidaan tehdä hulluksi asettamalla hänen ulostustaan ihmisen pääkalloon ja heittämällä se koskeen. Joku saadaan taasen suuttumaan toiselle panemalla hänen ruokaansa jälkimäisen ulostusta.[629] Edelleen parannustaioissa: tarttunutta pakotusta parantaakseen on otettava omaa ulostustansa ja asetettava sitä kivistävälle paikalle ja sen jälkeen heitettävä se vasemman olkapään yli hautuumaata kohti ja sanottava: "Ota sinä tuo, anna minulle terveyteni."[630]
Skandinavisissa käsityksissä lapsen ulostuksiin nähden noudatettavista menettelytavoista ilmenee ensiksikin selvästi meille tunnettu pyrkimys menetellä niiden kanssa siten, etteivät ne joutuisi taikuuden tahi vahinkoa tuottavien henkiolentojen vaikutukselle alttiiksi. Norjassa ne poltetaan, koska niitä ei uskalleta heittää ulos; jos niiden kanssa meneteltäisiin näin varomattomasti, Trold tahi Huidre saattaisi vahingoittaa lasta. Ruotsissa, Närikessä luullaan, ettei ole hyvä heittää "mitään lapsen päästämää" pois, ennenkuin siihen on pantu tulta, sekä pohjoisessa Södermanlandissa, että lapsi tulee rauhattomaksi ja alkaa itkeä öisin, jos sen "pilausta" heitetään sellaisille paikoille, joissa "keijukaiset (älvorna) pitävät karkeloitansa".[631] Mutta toiselta puolen kuvastuu ruotsalaisissa käsityksissä lapsen suoranainen sympatetinen riippuvaisuussuhde näistä organismin eritteistä. Sekä Ruotsissa että Suomen ruotsalaisten keskuudessa kansa pelkää lapsen ulostusten joutumista tulen yhteyteen; siitä olisi lapselle kaikenlaista vahinkoa: se saisi ripulin, haavoja, ruohtumia tahi rupeutumia vastaavaan ruumiinosaan tahi sairastuisi se muuten.[632]
Ihmislannalla on verrattain huomattava käytäntö suomalaisessa taikaterapiassa. Niistä sairauksista, joita sillä parannettiin, mainittakoon trachoma ("pasko", "silmi- l. silmäpasko"). Lannan joutuminen juuri tämän sairauden parannusaineeksi saa selityksensä taikaopillisesta perusajatuksesta similia similibus curantur, kun otetaan huomioon taudin suomalainen nimitys ja käsitys sen laadusta.[633] Myöskin hampaansäryn parantamiseen ulostus kelpasi.[634] Tätä paitsi käytettiin sitä profylaktisesti hammastautia vastaan. Jos lapsen ikenet voidellaan hänen ensimäisellä ulostuksellaan, hänen hampaitaan ei koskaan pakota.[635]
Kovissa synnytystuskissa saatiin apu siten, että otettiin äskettäin synnyttäneen ulostusta ja annettiin kuivattuna synnytystuskissa olevalle.[636]
Mainittakoon vielä, että liiviläiset ovat käyttäneet noidan ulostuksia, niillä potilasta savustaen, (selvästi neutralisointiajatukseen perustuvana) vastataikana noitumisella aiheutettua sairautta vastaan.[637] Syrjänit samaten käyttävät ihmislantaa parannustarkoituksiin, esim. omaa tuoretta lantaansa haavaa sidottaessa. Tämän pitäisi ehkäistä tartunta.[638]