VIII. Kyyneleet.
Reading edition
Niihin ihmisruumiin eritteisiin, jotka ovat olleet edellisentapaisten luulojen ja käytännön esineenä, kuuluvat myös kyyneleet.
Näistä ensiksikin eräitä taikaluuloja ja uskomuksia. Venäjän Karjalassa on varottu, ettei kuolleen päälle eikä hautaan tipahtaisi kyyneleitä. Ne näet tuonelassa kypeniksi muuttuneina polttaisivat vainajata.[609] Koska kyyneleet muuttuvat palaviksi kekäleiksi, ei hautaan eikä ruumiin päälle saa itkeä.[610] Satakunnassa luullaan, ettei kuollutta saa itkeä kauvan, "sillä sen sija on märkänä niin kauan".[611]
Tšeremissien käsityksissä ei kuollutta saa itkeä, sillä jos itketään paljon ja pudotetaan kyyneleitä vainajan vaatteille, hänen kuolleiden valtakunnassa täytyy istua kyynelillä täytetyssä ammeessa.[612] Myöskään ei pakanallisten tšeremissien tavoissa ole luvallista pudottaa kyyneleitä vainajan vaatteille sen vuoksi, ettei tämä näyttäytyisi unessa.[613]
Syrjänien luulon mukaisesti liiallinen suru ja ylenmääräiset kyyneleet ovat onnettomuuden enne; toiset luulevat, että itse kyyneleet aiheuttavat onnettomuutta, mutta eivät sitä ennusta.[614]
Näissä luuloissa ja uskomuksissa varotaan siis erikoisesti, ettei kyyneleitä joutuisi kuolleen yhteyteen ja hautaan. Niihin liittyvät omat selityksensä, kuten useimmiten tällaisissa tapauksissa, eivät kuvasta niiden varsinaista alkuperää. Tässäkin havaittavien varovaisuustoimenpiteiden pohjana on ollut pelko, että ihmisruumiin erite, kyyneleet, kuolleen ja kuoleman kanssa yhteyteen jouduttuaan sympatetisen suhteensa kautta alkulähteeseensä voisivat saattaa ihmisen epämieluisaan, jopa vaaraa tuottavaan yhteyteen vainajien henkien ja yleensä kuoleman yhteydessä vaikuttavan henkimaailman kanssa. Tämän lisäksi on tässäkin saatettu ajatella myös kyynelten kautta aiheutuvaa suoranaista vaikutusta kyynelten vuodattajaan.