NUORUUS.

Ah, te entiset ilot siellä kaukana! Kaikki siellä kieppuu kauniin ajatuksen ympärille. Nainen, nuori ja kaunis! Tyttö vehmas kuin keväinen koivu, — valkovyö, kultahius, silkkisukka! Naurahdan ajatuksissani. —

Nuoruus! Yksi ainoa suvinen päivä: niinkuin virta se kuljetti, niinkuin viini se hurmasi, niinkuin salainen tuli se kulutti! Aamu hartauttaan metsässä piti, puu punersi, linnut oksilla keinuivat keveinä kuin sävel, joka havukon helmassa helisi.

Nuoruus, sinä olet ystävä, jonka hyviin silmiin jokainen uskoo, Paljon sinä lupaat, mutta useimmin annat työkirveen kouraan, pitkän lauluttoman arkisen askareen.

Nuoruus, sinä olet hyvä! Kuljetat ihmistä kuin kuninkaanlasta — satusaarissa, tuulentuvissa. Sitten naurahdat ja herätät hänet pirtissä, jonka akkunaa ruoskii alakuloinen sade.

Mitäpä surra! Rinta täyteen havuntuoksua! Jalka keveäksi, suu nauruun! Mikä tuntuu raskaalta, se keveäksi kuvitellaan. Mikä tuntuu ikävältä, annetaan sitä ilon hyppysen hypistää.