METSÄNKÄVIJÄ.
Reading edition
Kasvoin niinkuin suuri lapsi metsän sorjan soiton mukaan yksin suolla ystävättä, ohjannut ei mua kukaan.
Kasvoin ilman ihmiskättä, linnut liiti polvelleni, hiiden kuulin hillasuolla käpsehtivän kauhukseni.
Hongikossa hirvet hiihti, Karhut henki havun alla. Huuhkain huhus usein yöllä, kettu itki kuutamalla.
Noromailla jänöt hyppi, mäyrät möyri mättähissä, kiven alla kyyn on silmä killisteli väijyksissä.
Ukkos-äijä kärryillänsä jylis yli metsän suuren, iski tulta tuluksista, kiskoi maasta honganjuuren.
Kuljeskelin herkin mielin kontteineni suuret korvet, kerin sieltä virsutuohta — tohis metsän tuulitorvet.
Sinipiiat, silkkisukat lauluilleni siivet neuloi, aamunkoitto lointa kehräs, auteria puihin seuloi.
Tähtikupu — kultalaita öisin kaartui kaiken yli. Runot hyppi hyppysihin, sykähteli sydän, syli.