KULKURIN KOSINTA.
Reading edition
Kulkuri olen minä aina ollut, kulkuri olen minä nytkin! Näithän: varsani valkoharjan juuri mä seinään kytkin!
Kulkurin kullaksi kyselen sua — kulkunen luokalla laulaa, tuuheat taljat ne reslassa vuottaa. Katsos sä orhini kaulaa!
Kulkurin pirtti on pitkän pitkä, tähdet sen lamppuina leiskaa, tuhannet värttinät kultia kehrää, silkkiset uutimet heiskaa.
Kulkurin karjaa metsän tyttö havujen lehvillä huiskii. Lammaskatraita illansuussa kuusien peittohon kuiskii.
Kulkurin takassa räiskähtelee raikasta revontulta, kulkurin kihlana kimmeltääpi kirkkahin Lapin kulta!
Kulkurin kello ei kuudelta käske, unia saat sinä kyllä! Heiluthan hetkisen keskellä päivää sinistä silkkiä yllä!