KESÄ-YÖ.
Reading edition
Yö kuuntelee… Soudun solske kajaa. Riutuvat kullat se kuohuhun nostaa, kohti käy kalamajaa.
Yö katselee… Somina maisemat sinessä nukkuu; auteren silkillä kaukana, kaukana raukea käkönen kukkuu.
Yö ajattelee: Hallalta suojaan ihmisen kauraa, salassa hiljaa kukan kehät kultaan — aamulla lapsoset nauraa.
Yö nukahtaa… Lumelta uniset pihlajat hohtaa. Hämärän helmassa ilta ja aamu Syleillen toisensa kohtaa.