ARMAHAN KULKU.
Reading edition
Ettenkö häntä tuntisi! Hänen polullaan paistaa päivä, hänen kupeillaan hohtelee kuu, hänen kiireeltään kimaltelee tähti.
Tunnen ilman, joka on häntä: syleillyt. Tunnen oksan, joka on häntä hyväillyt. Tunnen tuulen, joka on liehuttanut hänen hiuksiaan.
En tiedä, mistä minä sen tunnen. Mutta mun tulee vain niin hyvä olla. Jossain otetaan tulta lamppuun, jossain lauletaan laulu, jossain soitetaan sävel.
Niin, se on omassa sydämessäni. Ettenkö minä häntä yössä tuntisi! Kirkkaana hymynä kiertyy pimeys kaulaani ja suutelee minua.