TIGRANES.
Reading edition
Oli joutunut kuningas Tigranes kera nuoren puolison sotavangiks suuren Kyyroksen. Hänen eessään vangit on.
— Itämaitten herra ja valtias, pyys kuningas Tigranes, en rukoile omasta puolestain kun vetoan laupeutees,
mut vaimoni anna armossas sa maahansa päästä pois — hän on nuori kuin nousu auringon, hänen eessään elämä ois.
Hän on ruhtinatar, älä orjuuteen pään ihanan painua suo, ei luotu kahletta kantamaan ole jumalan-muoto tuo!
— Mitä annat lunnaiksi vaimostas? kysyi Kyyros-kuningas. — Oman henkeni annan riemuiten, Itämaitten valtias.
Suurkuningas istuimeltaan nous, oli silmänsä kirkas ja sees! — Sinä tarjosit kuninkaan-lunnahan, oi veljeni Tigranes.
Siks kuninkaan-lahjan saat sinä myös: te ootte vapaat taas! Saat kultaa min kamelis kuljettaa, saat jälleen mahtis ja maas!
Pois leiristä ratsasti Tigranes kera nuoren puolison. Heitä valkeat ratsut kantoivat päin nousua auringon.
He katsoivat silmihin toisiaan. Ja ihanuus taivaan ja maan kuin luomisen aamuna heijastui ja säteili katseissaan.
Niin lausui vihdoin Tigranes: — Sinä näitkö, näitkö sen miten oli hän kaunis kruunussaan, jalo, uljas ja ihmeellinen?
— En, vastasi hiljaa kuningatar, minä Kyyrosta tuskin näin. — Mitä, ken oli nähdä niinkuin hän, mitä katsoit, ystäväin?
— Minä katselin häntä, ken lunnahaks lupas henkensä puolestain. Hänet yksin keskellä loiston näin, minä katselin häntä vain!
SANKARIHAUTA.
Kaks sankariveljeä mullassa kalmiston. Yli haudan tähtien soihdut syttyneet on.
Ja luminen koivu on kunniavahtinaan, korut kuuran niinkuin kyynelet oksillaan.
Kaks sankariveljeä mullassa kalmiston. Ja toinen kuiskaa: »Veli, nyt joulu on»
Ja toinen siihen: »Niin, sen muistinhan; sitä, kuin sinä, vuoden kaiken vuotinhan.»
— »Jo ko'issa on lämminnyt kyly kultainen.» — »Veli, muistatko tuoksun jouluolkien?»
— »Jo varpuset varmaan vaativat lyhteitään.» — »Syö rouskii varsa kauroja hyvillään.»
— »Sisäll' lämmin on, valot hankiin heijastuu.» — »Sano, oliko kauniimpaa kuin joulupuu?»
— »Veli, kuuletko, kuuletko, — tanner kumisee.» — »Sen tiesinkin, ne jo tänne astelee:
isä, äiti ja siskot hautausmaalle saa.» »Ja meille taas hyvää joulua toivottaa.»
— »Jo kääntyi, kuulitko, veräjä naristen.» — »Ohi hautojen kulkevan nään jo rakkaitten.»
— »Isä edellä käy, — isä on jo harmaapää. Kuin uni niin vuodet ohitse vierähtää»
— »Veli, äitivanhan on askelet armaat nuo. Käsin vapisevin kukat haudalle hän tuo.»
— »Ja siskot hangille kynttilät sytyttää.» — »Ja hongikon holveissa varjot häilähtää.»
— »Nyt on hiljaisuus. Soi äidin huokaus» — »Kuin suuri siunaus tai kuin rukous.»
— »Veli, iltaan väräjää virsi lempeä niin» — »Sitä ennen lapsena jouluin laulettiin.»
— »Koti kallis, kiitos rakkaudestas sun.» — »Hyvä nukkua taas on ensi jouluhun.»
Pyhä yö on mailla hartaanhiljainen. Korut kuuran kiiltää lailla kyynelten.
Yli haudan tähtien soihdut ylhät on. Kaks sankariveljeä mullassa kalmiston.