TAIKALASI.
Reading edition
Taru käy: löys lasin särkyneen laps kirkon kruunusta kirvonneen.
Ja köyhään kotiinsa riemuiten laps vei sen ihme-aartehen.
Sen läpi kun katsoi: purppuraa ja kultaa kaikk' oli, taivas, maa.
Missä köyhä ja kurja mökki on, hän näki kuninkaan kartanon.
Tytär naapuritöllin risoissaan se vaihtui nuoreen prinsessaan.
Niin punersi puut, niin himersi haat kuin riutuvain ruskojen onnen-maat.
Näki keskellä nälkää ja kurjuuttaan tarun välkettä hän ja kultaa vaan.
Lasin lävitse köyhän elämän sadun-rikkaaks ja ihanaks uneksi hän.
Taru käy — ja se totta ollut on —: hän ei ollut koskaan onneton.