MEMENTO VIVERE.
Reading edition
(Friedrich Hebbel.)
Hämyisen tienoon halki ma myöhään ratsastin; niin suruinen ja synkkä ol' yö kuin sydänkin.
Luo harvain ystävien mun aatos johti niin, luo niiden, jotka multa jo multiin peitettiin.
Soi ääni silloin, henget kuin laulanehet ois: sa nauti elämästäs, se menee pian pois!
En tiedä, paimenpoika sen liekö laulanut, mut kummasti niin sieluun se oli koskenut.
Sen kuulin kauan sitten ma suusta ystävän. Hän maljani joi silloin. Nyt mullassa on hän.